Pizzalauantai

Annamari teki perjantaipizzaa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Lauantaina mies lämmitti leivinuunin ja teki kuumassa uunissa ohrarieskaa. Minulle jäi pizza ja omenapiirakka.

Pizzapohjan teen aika itse perusohjeella. Vettä, hiivaa, suolaa, oliiviöljyä ja vehnäjauhoja. Parhaimpina vuosina olen tehnyt kolme neljä pizzaa, mutta nyt riitti yksi ainoa. Tuntui kyllä vähän oudolta ja täytteitä tuli ostetuksi liikaa. Eipä ainakaan näkynyt pizzasta pohja.

Omenapiirakan tein uudella ohjeella. Ensin tehdään melko tavallinen muropohja, josta otetaan kolmasosa sivuun. Lopputaikinaan lisätään piimä ja kananmuna. Taikina levitetään piirakkavuokaan. Päälle laitetaan rahkaseos, johon on sekoitettu omenakuutiot. Aikaisemmin sivuun laitettu muruseos ripotellaan päälle. Piirakasta tuli ihan ok. Omenakuutioita olisi ehkä pitänyt pehmentää ennen rahkaan sekoittamista ja pohja oli mielestäni vähän liian löysä. Olen tehnyt rahkamurupiirakkaa omalla ohjeellani ja se on parempi, mutta kaikkea pitää kokeilla.

Ei tämä nyt mikään kaunis omenapiirakka ole...

Huomenna alkaa lokakuu ja itselläni on sitten paluu takaisin työelämään! 

Ja lopuksi ihmettelyä: olen jouluihminen, siis todella ihan henkeen ja vereen, mutta enpä ole aikaisemmin syyskuussa törmännyt kaupoissa jouluvaloihin, ainakaan tässä määrin. Eikö ole aika aikaista? Vielä ymmärrän ns. sisustusvalot - onhan meidän huononäköisellä koirallakin omat valo-oksat takkahuoneessa yöaikaan, mutta parissa tavaratalossa on jo ollut ihan kaikkea joulukyntteliköistä joulupukki-ikkunahahmoihin. 

Neulomuksia ja kuvia Barcelonasta

En olekaan vielä näköjään ihan lamaantunut, sillä sukkia olen kutonut tasaiseen tahtiin ja yhdet lapasetkin sain valmiiksi. Ensin kokeilin sukanvarsiin vinokirjoneuletta ja sitten jämälangoista tein kokonaan vinoraidalliset lapaset.

Mies nimesi nämä osuuspankkilapasiksi oranssin värin takia. 

 

Ja vielä kuva sukista. Eikös ole aika iloisen värinen pöytäliina? Tämä on 10 vuotta sitten kuolleen anoppini jäämistöä ja peräisin iloiselta 70-luvulta.

Lopuksi (taas) pari kuvaa Barcelonasta. Kuvat otin illalla auringon laskiessa miehen kännykällä. Niitä parempilaatuisia kuvia olisi miniän ja pojan kamerassa, mutta en ole nähnyt enkä saanut niitä reissukuvia. Tulossa on siis hyviä kuvia Camp Noulta ja kaupunkikierroksilta. 

Lamaantunut

Kun viimeiset kuusi vuotta, joista neljä vuotta tutkinto-opiskelijana,  on opiskellut enemmän tai vähemmän täysipainoisesti työn ohella, opiskelujen päättyminen on aiheuttanut täydellisen lamaantumisen. Pari viikkoa olen vaan ollut. Käynyt koiran kanssa lenkillä ja tehnyt ruokaa töistä kotiin palaavalle miehelle. Valokuvaamiseenkin olisi valo riittänyt ihan hyvin päivisin, mutta en ole järkkäriäkään ottanut laukusta pois kertaakaan.



Tämä päivä menee samoissa merkeissä, koska sataa vettä ihan koko päivän. Aamulla käytiin koiran kanssa lenkillä seitsemältä, jotta ehdittiin just ennen ison saderintaman saapumista. Tämä on myös hyvää harjoitusta ensi viikolla alkavaa työelämää varten.



Olen palkinnut itseni valmistumisen kunniaksi Tiger of Swedenin nahkalaukulla. Oikea virkanaisen salkku. Laitan kuvan, jos saan sen otetuksi jonain päivänä. Ja työnantajalta sain lahjaksi Longchampin olkalaukun (jonka valitisin itse). Ja Barcelonasta ostin ihanan Guessin lompakon/clutchin. Ha-haa, en taida sittenkään olla kovin lamaantunut.



Oikein mukavaa syyskuun viimeisiä päiviä. Ja kaikki kuvat ovat tietenkin Barcelonasta, jonne palaisin vaikka heti. Ihana kaupunki. 

Papupata

Nappasin marketista mukaan syyskuun Pirkka-ruokalehden ja sieltä löytyi meksikolaisen papupadan ohje. Harva ohje passaa just sellaisenaan ja tätäkin piti vähän muokata.



Meidän versioon laitettiin 
400 g jauhelihaa
1 pkt kidneypapuja (huuhdellaan!)
1 prk tomaattimurskaa (yrittimaustettua) + purkin huuhteluvettä jonkin verran
1 ps herne-maissi-porkkanaa
kymmenkunta jalapenoviipaletta
vähän soijaa


Lisäksi pitkäjyväistä riisiä, joka maustettiin seesamiöljyllä ja sahramilla. 

Hyvää oli myös seuraavana päivänä lämmitettynä. Eletään nyt miehen kanssa kahdestaan kotona ja välillä on vaikea tehdä tarpeeksi vähän ruokaa, kun on tottunut kokkaamaan enimmäkseen isolle porukalle.

Kesästä syksyyn

Tänään on paistanut aurinko, satanut vettä ja rakeita. Lämmintä on ollut kymmenisen astetta. Pesin ulkokalusteiden pehmusteita ja pakkasin aurinkovarjon varastoon. Vielä tuntuu vähän kesältä, mutta jo enemmän syksyltä. Elämme siis selvästi vuodenaikojen vaihtumisen aikaa.

Tältä näytti Barcelona ilta-auringossa:

La Boqueria

Ihan Barcelonan keskustassa sijaitseva kauppahalli/-tori on sinällään jo nähtävyys. Täällä kävimme joka päivä. Kahvilla, viinilasillisella, ostamassa bocadillot ja  hedelmäsalaatit...

Hedelmäsalaattia, hedelmiä, tuorepuristettuja mehuja. Hinnat eurosta kahteen. Tällainen oli helppo ottaa mukaan ja lähteä ulos nauttimaan vitamiineista.

Kuivattuja hedelmiä...

... ja pähkinöitä.

Muutama chili kuivumassa.

Maistuisiko kuivattu kala? Haju oli vielä mukana.

Tuorettakin kalaa oli saatavilla.

Nämä seuraavat kuvat eivät sitten ole heikkohermoisille! 

Myytävänä oli kaikki mahdollinen. Siis ihan kaikki!

Siis ihan kaikkea mahdollista.