Pihan raparperit ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä ja alkukesällä on mukava leipoa tuoreista raparpereista piirakoita ja tehdä kiisseliä. Loppukesän sadosta keitetään hilloa ja mehua. Tämän uuden raparperipiirakan ohjeen löysin Siltakulma-blogista. Tällä kertaa tavoistani poiketen noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Tosin raparperin määrää en mitannut, käytin piirakkaan 5 isohkoa vartta.
Ohje muistuttaa hyvin paljon omaa rahkamurupiirakan ohjetta, mutta eihän nämä peruspiirakat enää uusia innovaatioita ole. Peruspiirakan eri variaatioita vain.
Kovin on ollut outo toukokuu kaikin puolin. Ensin tuntui siltä, ettei kevät ala ollenkaan. Maakin oli jäässä vielä toukokuun alkupuolella. Sitten sää alkoi lämmetä ja yhtäkkiä saatiin nauttia hellepäivästä. Ruoanlaitto ja ruokailu siirrettiin pihalle, eikä sisälle meinannut malttaa mennä millään. Kasvihuoneessa on siemenet itämässä ja taimet kasvamassa. Eilen hain läheiseltä puutarhalta muutaman tomaatintaimen. Pihalla on tapahtunut. Iso terijoensalava sai mennä ja tilalle olen tehnyt sekalaista kasvirykelmää. Kuvia sitten myöhemmin, jos on näytettävää. Sain tuttavalta pilvikirsikan taimen ja sen toivon lähtevän kasvuun.
Mutta on ollut surukin suuri. Mäyräkoira Olli siirtyi metsästämään siilejä vihreille niityille. Ikävä on kova.
Joskus on kiva vaihtaa maisemaa - vaikka vain aamulenkin ajaksi.
Kalastuskausikin on avattu: vappuaattona verkot veteen ja tänään oli pari sankollista siikaa,kuhaa, ahventa ja yksi taimen. Se oli kahden talouden kalastuskunnalle sanko per mies ja taimen puoliksi. Ei ole muutamaan päivään ongelmia menuun kanssa ja jos huomenna on verkoissa sama satsi, saa jo naapuritkin osansa.
Koska elämä ei koskaan ole täydellistä, auto sammui tien varteen. Hinausautoa odotellessa. Onneksi kaverin autossa on peräkoukku, saatiin vene pihaan ja kalat kylmään.
Muistin virkistykseksi yksi kuva kuukauden takaa - ei siitä kauaa ole, kun vielä harrastettiin talvikalastusta.