torstai 20. helmikuuta 2014

Lapin reissu

Koska olen väsynyt koko ajan, kuljen kuin hidastetussa elokuvassa. Toisaalta hidas elämä taitaa olla muotiakin...Blogissakin on ollut siis muodikkaaan hiljaista.

Pari viikkoa sitten oltiin Sodankylässä katsomassa, kuinka miehen poika antoi sotilasvalansa ja tähän samaan reissuun yhdistettiin hiihto- ja laskettelureissu Luostolle.

IMG_1972

Sodankylässä oli onneksi "leuto" sää, vain vajaa -10 pakkasta pikkuviiman lisäksi. Tilaisuus kesti kuitenkin tunnin verran. Miehiä oli reilut 800 ja naisia 16. Kuusi vuotta sitten oman pojan valatilaisuudessa saimme nauttia -20 asteen pakkasesta, lumisateesta ja kovasta tuulesta. Lämmintä pukeutumista ei turhaan mainostettu etukäteen. Ihan säälitti nuoret neidot pillifarkuissaan ja tennistossuissaaan. 

IMG_1970
 
Miehen kanssa ehdimme ennen tilaisuutta käydä sotilaskodissa hillomunkeilla. Olin ajatellut ostaa munkkeja mukaankin, mutta suuren suosion vuoksi tämä ei ollut mahdollista. Voi olla, ettei sotkumunkkeja saa tämän jälkeen syödä.

IMG_1973
 
Luoston hiihtoladut olivat hyvässä kunnossa ja voitelukin oli viime talven jäljiltä ihan mainio. Luotamme siis pitoteippiin. Kotimaisemissa ei ole päästy kertaakaan ladulle, joten hiihtokunto on sen mukainen. Valitin parin kilometrin jälkeen miehelle huonoa luistoa ja väsymystä. Tämä totesi vaan, että ollaan tässä tultu pari kilometriä pelkkää ylämäkeä, voi se vähän hidastaa vauhtia. Kympin lenkki tehtiin ja pysyttiin valaistulla ladulla. Sinisessä hämärässä hiihdettiin kuin satumaisemassa. 

IMG_1987
Tytär pääsi monen vuoden jälkeen käymään rinteessä ja hyvinhän tuo sujui edelleen. Kuulemma sama asia kuin pyörällä ajamisessa; kun kerran oppii, aina osaa. 

IMG_1979

IMG_1977
Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa heille, 
joilla sellainen on. 

2 kommenttia:

  1. Hui, kuinka kylmyys oikein huokuu nuista alimmista kuvista. Minä olen kokeillut lautaa, joskus reilut kaksikymmentä vuotta sitten ja sain ihan hirveitä mustelmia joka puolelle kankkuja vaikka mulla oli opettaja vieressä. Aina kaaduin niin, että se lauta jäi pystyyn ja iski perskankkuun se reuna. En tiiä miten se on mahdollista, mutta joka kerta näin kävi. Vitsit, että onpi herkullisen näköisii nuo sotkun munkit:) Terveisii M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole kokeillut lautaa koskaan, sen verran on itsesuojeluvaistoa ollut. Suksilla olen kyllä lasketellut rinteitä muinaisina vuosina paljonkin, mutta nyt on edellisestä kerrasta varmaan kohta kymmenen vuotta. Aikansa kutakin, nyt pysyn pertsaladulla. Tosin meillä ei ole hiihtokelejä edelleenkään ja tuskin tuleekaan; +5 lämmintä ja vesikeli.

      Terkkuja!

      Poista

Iso kiitos kommentistasi!