perjantai 27. huhtikuuta 2012

Räsymatto

Ainoa omistamani räsymatto on niin vanha, etten edes muista, koska olen sen saanut. Matto on äitini kutoma ja suurin osa matonkuteista on perheemme vanhoista vaatteista leikattuja. Matto on aina välillä etsinyt paikkaa, koska se on moniin paikkoihin liian pitkä. Viimeksi matto on tainnut olla käytössä keskimmäisen opiskelukämpässä. Viime kesänä pesin maton joen mattolaiturilla ja pakkasin sen niin hyvin talvisäilöön, että kesti oman aikansa löytää matto. Olin pakannut maton mustaan jätesäkkiin, onneksi ei kuitenkaan ollut varastonsiivouksen yhteydessä joutunut kaatopaikalle. 

Raitoihin on kudottu elämä.

10 kommenttia:

  1. Mulla on äidin kutomia räsymattoja. Parissa matossa on paljon lasteni lapsuuden vaatteita kuteina ja siksi vaalin niitä. Tuo raitoihin kudottu elämä juuri on räsymatoissa arvokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tehty räsymatto kestää äidiltä tyttärelle. Meidän tapauksessa matto on kestänyt äidiltä tyttärelle ja nyt se on taas palautunut äidille.

      Poista
  2. Räsymatot ovat kierrätystä kerrassaan ja kauniit räsymatot kestävät ja kestävät. Sukupolvelta toiselle. Lisäksi räsymatot ovat niin kauniita:) Terveisiä M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen jo pahoillani, että tämä on ainut omistamani räsymatto...

      Mukavaa viikonloppua Kirkkonummelle!

      Poista
  3. Hyvä räsymatto on ihana olemassa, ja oman äidin tekemänä vieläkin arvokkaampi.

    Lapsena oli kiva istua mökin terassilla ja leikata porukalla matonkuteita. Ei meidän äiti niistä kyllä kutonut, mutta tädilläni oli Raumalla kangaspuut ja minä sain teininä käydä kesällä siellä kutomassa. Tuli aika rohkeaa ja kokeilevaa jälkeä, ja ne tuli kuluneina heitettyä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini leikkasi matonkuteet aina täysvinoon ja se oli niin tarkkaa puuhaa, ettei siihen lapset saaneet osallistua. Meillä oli omat kangaspuut (onkohan enää?), jotka oli varmaan äidinäidin tai äidinäidinäidin, mutta itse en saanut kutoa mitään. Äitini on sitä sorttia, ettei muiden tekemä olisi kelvannut. Joskus toivoin, että olisin saanut oman loimen ja olisin louskuttanut oman maton. Äitini mieluummin teki itse maton, että tuli varmasti kunnollinen. Näinpä en sitten itse ole koskaan oppinut kutomaan puilla.

      Poista
  4. Aivan ihana räsymatto! Ja vielä tarina sen takana, oih! <3

    Meillä ei ole kotona ollenkaan mattoja (edesmennyt Ines-westie ei koskaan oppinut kokonaan sisäsiistiksi), mutta räsymatoista tykkään silti. Meillä on mökillä "metritolkulla" pitkiä räsymattoja, jotka suvun naiset ovat itse kutoneet.

    Näin taannoin yhdessä kaupassa tosi hauskan tavan "uusiokäyttää" räsymattoja. Niistä oli tehty kasseja, laukkuja ja säilytyskoreja. Kahvoina oli nahkaremmiä. Tykkäsin TOSI paljon!

    Kivaa viikonloppua koko teidän jengille ja rapsutuksia neurokirurgille.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsymatto on ollut pitkään paitsiossa, mutta nyt se on taas nousemassa suosionsa huipulle. Veikkaan, että kohta kansalaisopistojen kutomispiirit alkavat täyttyä nuoren polven kutojista.

      Poista

Iso kiitos kommentistasi!