Kun olin pieni tyttö, menin naapuriin mamman ja papan luo juomaan kahvia. Yhtenä aamuna olin sitten oksentanut kahvin pois ja sen jälkeen lopetin kahvin juomisen kokonaan. Tämä on siis tapahtunut ennen omia mielikuvia, joten olen ollut varmaan noin kolmevuotias.
Kahvia opettelin juomaan uudelleen vasta aikuisena, kolmenkymmenen tietämissä. Kuitenkin olen ollut aina enemmän teeihmisiä, mutta matkustelun myötä olen saanut taivaallisen hyvää kahvia mm. Italiassa. Ja ulkomailla minun pitää käydä pakkomielteisesti kaikissa Starbuckeissa, jotka matkan varrella tulevat vastaan.
Tämän talven pahan migreenikierteen aikana olen todennut kofeiinin lievittävän migreenisärkyä ja joskus jopa ehkä estävän sen. Totta tai tarua? Pääasia, että helpottaa.
Toisaalta keuhkoputkentulehduksen jatkuessa kahvi ei maistu vaan juomani on ollut englantilainen Afternoon Tea.
Joka tapauksessa kahvin täytyy olla hyvää. Tämän päivän suodatinkahvisuosikkini on KultaKatriinan tummapaahto ja ikisuosikkini miehen tekemä cappuccino. Mikään ei ole niin pahaa kuin paha kahvi.
Kuvien kahvit nautittu Australiassa.
Hyvää viikonloppua!