Kun sisäinen sulovilen saa ylivoiman, tulee hamstratuksi huonoakin lankaa. Yksi tällainen murheenkryyni on ollut Rose Mohair. Lankakorista löytyi harmaata ja valkoista, mutta limenvihreät sain myydyksi syksyisellä peräkonttikirppiksellä (vahinko kiertämään.
Kun on kerran ostettu, niin jotain on tehtävä. Tuli tuubihuivi ja lopuista pipo. Eiköhän näille jostain käyttäjä löydy?
Tuubihuivi
220 silmukkaa pyöröpuikoille nro 5. Neulotaan helmineuletta niin kauan kuin lankaa riittää tai kunnes tuubi on halutun kokoinen. Itse käytin lankaa noin 125 grammaa.
Pipo
70 silmukkaa pyöröpuikoille nro 5. Ensin 6 krs joustinneuletta, sitten sileää neuletta kunnes pipo on sopivan pituinen. Päätä ensin 1 s jokaisen kierroksen alussa 4 kertaa, sitten aloita kavennukset seuraavasti:
* päätä 1 s joka 5. silmukka
* neulo 1 krs
* päätä 1 s joka 4. silmukka (edellisen kavennuksen kanssa samassa kohdassa)
* neulo 1 krs
* päätä 1 s joka 3. silmukka
* neulo 1 krs
* päätä joka toinen silmukka
* vedä lanka loppujen silmukoiden läpi
Ei tästä nyt ihan huono tullutkaan...
Keskeneräiset:
* Dream Stripes (vielä 10 krs jäljellä)
* roosat palmikkosukat
* miehelle sukat (neulojan miehellä ei ollut sukkia)
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Revittyä possua korealaiseen tyyliin
Hesarissa oli pari viikkoa sitten houkutteleva ruokakokonaisuus. "Huippukokki David Chang toi korealaisen Bo Ssämin läntiseen maailmaan,
kun hän alkoi tarjota ateriaa modernina versiona
Momofuku-ravintoloissaan New Yorkissa. Bo Ssäm tarkoittaa ateriaa, jossa
salaatinlehteen kääritään lihaa, riisiä, pikkelöityjä kasviksia ja
erilaisia kastikkeita"
Kopio ohjeista ja ostoslistaa kirjoittamaan!
Liha ostettiin kauppahallista eli vajaa kaksi kiloa possunlapaa, jota kypsennettiin leivinuunissa neljä tuntia.
Kaikki muu löytyi lähikaupasta, mutta vähän piti tietenkin ohjeita soveltaa joko raaka-aineiden puuttumisen vuoksi tai ihan vaan siitä ilosta, että piti saada oma kädenjälki ruokaan. Viralliset ohjeet löytyvät hesarin sivuilta.
En ole tuorekurkun ystävä, mutta tällä ohjeella kurkuista tuli aivan mahtavia ja tätä ohjetta tulen käyttämään muulloinkin.
Pikkelöidyt kurkut
6 pienehköä punasipulia
2 rkl rypsiöljyä
2 tl riisiviinietikkaa
½ tl suolaa
Pöydässämme oli siis salaatinlehtiä, joihin käärittiin revittyä possua, basmatiriisiä, pikkelöityä kurkkua, punasipulia ja majoneesia.
Ja lopuksi pieni tunnelmakuva pimeiden iltojen iloksi.
Miniältä sain kaksi musta-valkoista kaitaliinaa. Liinoja hän ompeli hääjuhlapaikan pöytiin ja musta-valkoista kattausta koristivat valkoiset ja keltaiset kukat.
Kopio ohjeista ja ostoslistaa kirjoittamaan!
Liha ostettiin kauppahallista eli vajaa kaksi kiloa possunlapaa, jota kypsennettiin leivinuunissa neljä tuntia.
Kaikki muu löytyi lähikaupasta, mutta vähän piti tietenkin ohjeita soveltaa joko raaka-aineiden puuttumisen vuoksi tai ihan vaan siitä ilosta, että piti saada oma kädenjälki ruokaan. Viralliset ohjeet löytyvät hesarin sivuilta.
En ole tuorekurkun ystävä, mutta tällä ohjeella kurkuista tuli aivan mahtavia ja tätä ohjetta tulen käyttämään muulloinkin.
Pikkelöidyt kurkut
1 kurkku
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään etikka, sokeri ja suola. Lisää kurkkuviipaleet ja anna maustua vähintään 20 minuuttia jääkaapissa.
Kevätsipulia ei ollut saatavissa, ei inkivääriäkään, joten inkivääri-kesäsipulikastikkeen sijaan tein punasipulilisäkettä:2 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään etikka, sokeri ja suola. Lisää kurkkuviipaleet ja anna maustua vähintään 20 minuuttia jääkaapissa.
6 pienehköä punasipulia
2 rkl rypsiöljyä
2 tl riisiviinietikkaa
½ tl suolaa
Pöydässämme oli siis salaatinlehtiä, joihin käärittiin revittyä possua, basmatiriisiä, pikkelöityä kurkkua, punasipulia ja majoneesia.
Ja lopuksi pieni tunnelmakuva pimeiden iltojen iloksi.
Miniältä sain kaksi musta-valkoista kaitaliinaa. Liinoja hän ompeli hääjuhlapaikan pöytiin ja musta-valkoista kattausta koristivat valkoiset ja keltaiset kukat.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Normaaliaika on Blossan aikaa
Kellot on siirretty normiaikaan ja päivän pituus on reilut 8 tuntia. Aurinko laskee neljän jälkeen ja kohta on kaksi pimeää vastakkain. Lunta ei ole maassa ollenkaan ja lähipäiviksi on tiedossa lisää vesisadetta.
Eräällä syksyisellä lenkillä Pikisaaressa kuvasin sieniä.
Kauniita omassa rumuudessaan.
Perjantaina iski yhtäkkiä kurkkukipu. Koko päivän oli kyllä ollut aika vetelä olo ja inspiraatio hukassa. Ainakaan en ole vilustunut, sillä kevytuntuvatakki on ollut jo käytössä ja päässäkin Brysselistä ostettu COSin kasmirpipo (aivan ihana!).
Lauantaina käytiin pikaisesti kauppahallissa ostamassa lihaa (korealaista päivällistä varten ja tästä sitten myöhemmin) ja samalla reissulla hain pari pulloa Blossaa Alkosta.
Myyjä kertoi glögin olevan valkoviinipohjainen, mutta tämän vuoden maku on jätetty salaisuudeksi, eikä sitä kerrota pullossa. Makua voi arvailla Blossan fb-sivuilla ja glögin ainekset paljastetaan Lucian päivänä 13. joulukuuta. Toisaalta Alkon sivuilta löytyy tieto: "Oranssi, vadelmainen, kevyen ruusunmarjainen, neilikkaine." Tarkoituksenani oli eilen maistella glögiä, mutta en raaskinut avata pulloa. Kurkkukipuun nautin Ikean alkoholitonta omena-puolukkaglögiä. Kevensin makeutta lisäämällä hieman kuumaa vettä mukiin, koska en ole kovin makeiden juomien ystävä.
Eräällä syksyisellä lenkillä Pikisaaressa kuvasin sieniä.
Kauniita omassa rumuudessaan.
Perjantaina iski yhtäkkiä kurkkukipu. Koko päivän oli kyllä ollut aika vetelä olo ja inspiraatio hukassa. Ainakaan en ole vilustunut, sillä kevytuntuvatakki on ollut jo käytössä ja päässäkin Brysselistä ostettu COSin kasmirpipo (aivan ihana!).
Lauantaina käytiin pikaisesti kauppahallissa ostamassa lihaa (korealaista päivällistä varten ja tästä sitten myöhemmin) ja samalla reissulla hain pari pulloa Blossaa Alkosta.
Myyjä kertoi glögin olevan valkoviinipohjainen, mutta tämän vuoden maku on jätetty salaisuudeksi, eikä sitä kerrota pullossa. Makua voi arvailla Blossan fb-sivuilla ja glögin ainekset paljastetaan Lucian päivänä 13. joulukuuta. Toisaalta Alkon sivuilta löytyy tieto: "Oranssi, vadelmainen, kevyen ruusunmarjainen, neilikkaine." Tarkoituksenani oli eilen maistella glögiä, mutta en raaskinut avata pulloa. Kurkkukipuun nautin Ikean alkoholitonta omena-puolukkaglögiä. Kevensin makeutta lisäämällä hieman kuumaa vettä mukiin, koska en ole kovin makeiden juomien ystävä.
Rauhallista sunnuntaipäivää
ja
pysykää terveenä!
torstai 17. lokakuuta 2013
Grand Place, Brussels, osa 2
Olin kolme vuotta sitten joulun alla työreissulla Brysselissä ja Luxemburgissa. Oli joulutoria, valoja ja koristeita. Pakkasta ja luntakin satoi. Reissun kruunasi kuitenkin jouluisen Grand placen ääni- ja valoshow. Talojen seiniin heijastuu liikkuvaa kuvaa, jota säestää musiikki. Kuin katsoisi puolisen tuntia pienoiselokuvia.
Jo kuukausi sitten bongasin ensimmäiset siniset "jouluvalot" ja on yksi naapurin ehtinyt koristelemaan kuistinsa. Jokainen oman mielensä mukaan. Eipä silti, kyllä sekä aamut että illat alkavat olla pimeitä. Otsalamppu on tarpeen koiran kanssa lenkkeillessä, kuten myös heijastimet. Liian monta pyöräilijääkin ajaa ilman valoja.
Jo kuukausi sitten bongasin ensimmäiset siniset "jouluvalot" ja on yksi naapurin ehtinyt koristelemaan kuistinsa. Jokainen oman mielensä mukaan. Eipä silti, kyllä sekä aamut että illat alkavat olla pimeitä. Otsalamppu on tarpeen koiran kanssa lenkkeillessä, kuten myös heijastimet. Liian monta pyöräilijääkin ajaa ilman valoja.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Grand Place, Brussels
Kävin muutaman päivän työreissun Brysselissä. Workshoppeja ja seminaareja. Hotelli oli Louisen kaupunginosassa kauppagallerioiden vieressä, joten ehdin piipahtaa parina päivänä ostoksillakin. Löysin mustan villakangastakin, villatakin ja -pipon. Kauas piti siis matkustaa talvikamppeiden ostoon!
Kuvat Grand Placelta, joka on aina yhtä sykähdyttävä paikka. Varsinkin pimeällä.
Kuvat otettu iPhonella. En ota ikinä työreissuun mukaan mitään ylimääräistä, en edes kameraa. Pärjään yhden yön reissut käsilaukulla, mutta nyt kolmen yön reissuun piti ottaa lentolaukku mukaan (tuliaissuklaille pitää olla tilaa).
Kivaa alkavaa viikkoa jokaiselle - se on lokakuukin puolessa välissä!
Kuvat Grand Placelta, joka on aina yhtä sykähdyttävä paikka. Varsinkin pimeällä.
Kuvat otettu iPhonella. En ota ikinä työreissuun mukaan mitään ylimääräistä, en edes kameraa. Pärjään yhden yön reissut käsilaukulla, mutta nyt kolmen yön reissuun piti ottaa lentolaukku mukaan (tuliaissuklaille pitää olla tilaa).
Kivaa alkavaa viikkoa jokaiselle - se on lokakuukin puolessa välissä!
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Joskus on pakko pysähtyä
Ensin huolehditaan työt, koti, koira, parisuhde, piha, pyykit ja mitäs muuta sitä onkaan - lopuksi huolehditaan itsestä. Kun poskiontelot ovat oireilleet pari kuukautta ja nenä on ollut enemmän tai vähemmän tukossa keväästä asti, se alkaa vaikuttaa yleisvointiin kaikesta ulkoilusta ja liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta. Polven nivelrikkokin on alkanut oireilla taas hyvän jakson jälkeen. On siis aika pysähtyä. Lääkekuuri ja pari päivää sairauslomaa ja kyllä se tästä taas iloksi muuttuu. Pitäisi taas laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sijoittaa itsensä kärkiasioiden joukkoon. Ainakin top-vitoseen.
Stressiä lieventää ja mielihyvää tuottaa varatut lentoliput ja hotelli. Joulukuun alussa lähdemme miehen kanssa eteläisen Englannin rannikolle muutamaksi päiväksi.
Oletteko katsoneet brittiläistä rikossarjaa Broadchurchia? Sarja sijoittuu Dorsetin rannikolle eli kuvauspaikat eivät ole kovin kaukana Bournemouthista, jossa nämä kuvat on otettu viime vuoden joulukuun alussa.
Stressiä lieventää ja mielihyvää tuottaa varatut lentoliput ja hotelli. Joulukuun alussa lähdemme miehen kanssa eteläisen Englannin rannikolle muutamaksi päiväksi.
Oletteko katsoneet brittiläistä rikossarjaa Broadchurchia? Sarja sijoittuu Dorsetin rannikolle eli kuvauspaikat eivät ole kovin kaukana Bournemouthista, jossa nämä kuvat on otettu viime vuoden joulukuun alussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)