perjantai 3. toukokuuta 2013

Kahviasiaa

Kun olin pieni tyttö, menin naapuriin mamman ja papan luo juomaan kahvia. Yhtenä aamuna olin sitten oksentanut kahvin pois ja sen jälkeen lopetin kahvin juomisen kokonaan. Tämä on siis tapahtunut ennen omia mielikuvia, joten olen ollut varmaan noin kolmevuotias. 

Kahvia opettelin juomaan uudelleen vasta aikuisena, kolmenkymmenen tietämissä. Kuitenkin olen ollut aina enemmän teeihmisiä, mutta matkustelun myötä olen saanut taivaallisen hyvää kahvia mm. Italiassa. Ja ulkomailla minun pitää käydä pakkomielteisesti kaikissa Starbuckeissa, jotka matkan varrella tulevat vastaan. 

IMG_0481 Tämän talven pahan migreenikierteen aikana olen todennut kofeiinin lievittävän migreenisärkyä ja joskus jopa ehkä estävän sen. Totta tai tarua? Pääasia, että helpottaa. Toisaalta keuhkoputkentulehduksen jatkuessa kahvi ei maistu vaan juomani on ollut englantilainen Afternoon Tea.

IMG_0595 Joka tapauksessa kahvin täytyy olla hyvää. Tämän päivän suodatinkahvisuosikkini on KultaKatriinan tummapaahto ja ikisuosikkini miehen tekemä cappuccino. Mikään ei ole niin pahaa kuin paha kahvi. 

IMG_0541 

Kuvien kahvit nautittu Australiassa.

Hyvää viikonloppua! 

18 kommenttia:

  1. HeRRRkullisen näköisiä kahveja! :P

    Minäkään en ole "aina" juonut kahvia. Nyt kyllä jo monta, monta vuotta. Ja minäkin haluan juoda vain hyvää kahvia. Pitkään arkisuosikkina on ollut Pauligin Brazil. Semmoistakin samistelua vielä, että Starbucksit kolutaan täällä myös tosi tarkkaan aina kun sellaisten huudeille päästään. Seuraavat "lentokenttä'treffit" meidän täytyykin järjestää Helsinki-Vantaan Starbucksiin. Eiks jeh!

    Mukavaa viikonloppua sinne ja kansikuvajulkkikselle rapsuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettisivuilta kopsattu: "Starbucksin Suomen ensimmäinen kahvila lentoaseman terminaali 2:ssa saapuvien aulassa 2B, jonne kaikilla lentoasemalla asioivilla on vapaa pääsy." SINNE SIIS!

      Starbucks-kokoelmaani kuuluu Gloucerster, Leipzig, Brisbane, Singapore, Helsinki-Vantaa. Aika vaatimatonta. Yleensä olen ketjuvastainen, mutta Starbucksin lattea en vaan voi vastustaa.

      Poista
  2. Aamu ei käynnisty ilman kahvia. Fakta. Ihaninta aamussa on iloiset koirat ja kahvintuoksu.

    Mies luki kahvitestin, jossa parhaiksi rankattiin Pirkka, Saludo ja Kulta Katriina. Tähän päättyi meidän kahvihifistely, Presidentti ja ruotsalaiset kahvimerkit, ja siirryimme Katriinaan. Hyvältää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä Presidentin suosiota, töissäkin on sitä aina. Ei vaan ole hyvää. Juhlamokan tummapaahto on myös hyvää.

      Aamulla juon aina teetä, isosta kupista. Mies kahvia. Viikonloppuisin keitetään sitten hetken päästä toiset kahvit, senkin juon isosta kupista. Noin kolmasosa lämmintä maitoa, loput kahvia. Ei sokeria.

      Poista
  3. Minä olen opetellut kahvinjuonnin teininä. Mentiin porukalla jonkun luo ja keitettiin kahvia. Taidettiin tuntea itsemme aikuiseksi.

    Minulla on muuten samanlaisia kokemuksia kofeiinista - se tosiaan auttaa päänsärkyyn. Lievään migreeniin myös. Jos on megamigreeni jolloin mikään ei pysy mahassa niin ei kahviakaan voi juoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Megamigreenissä ei voi ajatellakaan juomista ja syömistä. Toissapäivänä tuli taas koettua kunnon migreeni. Estolääke loppui ja nyt kokeillaan, että saatiinko migreenikierre poikki.

      Poista
  4. Kahvinmaistelu on omituista puuhaa. En vieläkään tiedä, tykkäänkö Nespresso-kahveista vai en. Sen tiedän, että pidän niistä vähän pitempinä, eli valutan noin desin verran vettä. Italiassa minäkin olen parhaat kahvit juonut, ja matkoilla hotelleissakin kahvi on parempaa kuin kotomaassa. Täällä kahviloissa ja huoltoasemilla saa vain huonoa kahvia, eikä aina erikoiskahvissakaan ole hurraamista.

    Meillä siirryttiin juomaan Presidenttiä, kun vanhempieni luona aamukahvi maistui niin hyvältä. Minä tykkäisin tummasta, mutta mies ei. Tumma Juhlis taas muistutti minusta maultaan märkää villasukkaa, joten ristiin menevät nämä makuasiat. Ostin vasta kokeeksi Möwenpick-papuja, oikein herkkukahvia, mutta emme erottaneet sen makua yllättäen mitenkään Presidentistä.

    Nordqvistin Festivita on tähän asti parasta suodatinkahvia, mitä olen kotimaassa maistanut. Ja se on siis ostettu Ruotsista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta keskustella voi. Jännä, miten toiselle maistuu hyvin kahvi, joka ei taas miellytä toista. Tosin eroa voi olla myös keittimissä. Meillä on moccamaster niin kuin töissäkin, mutta niin vain töissä on pahaa kahvia hyvästä keittimestä huolimatta. Liekö niitä koskaan puhdisteta.

      Hyvät kahvipaikat reissun varrella ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Tähän asti hyvää kahvia on saanut Kärsämäsen Paakarin puodista nelostien varrelta. Siellä pysähdytään aina mökille mennessä.

      Teetä en juo reissussa, jos tarjolla on haaleaa vettä ja pauligin pussiteetä. Sama olla ilman kuin juoda huonoa teetä. Parasta teetä saa tietenkin Englannista ja joulukuun alun reissulla hamstrasin sen verran, että vielä on yksi paketti jäljellä.

      Poista
  5. Minullakaan ei päivä lähde käyntiin ilman kunnon aamukahveja. Aamukahvit ovat kaksi 2 desin mukia. Siitä sitten riittää kofeiinia koko päiväksi. Ihanan näköiset koristelut kahveissa:) Mukavat viikonloput, M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kahvilassa latten sai aina koristeilla. Joskus oli päällä vielä suklaahippusia. Hyvää!

      Poista
  6. Minä olen juonut kahvia aina. Ihan pienestä pitäen. Mummun kanssa "topattiin" kahviin pullaa ja päälle sokeria. Meillä ei muita juomia kahvin ja maidon lisäksi harrastettu. Ai niin, kamalan väkevää viinimarjamehua... ja juhannuksena limsaa.

    Nykyisin juon kahvini yleensä mustana, tummapaahtoista tietenkin. Kyllästyin aikanaan siihen, että minua silloin työpaikan nuorimpana juoksutettiin aina hakemaan maitoa. Sanoin, että minä en käytä, hakekaa omat maitonne! Ja kotona lasten muutettua pois, se vähäinenkin kahvimaito ehti hapantua jääkaappin.

    Nykyisin juon vain aamukahvin, pari mukillista. Koska kahvihetkeen kuuluu leivonnainen ja minähän en niitä saa syödä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas rupesin kolmikymppisenä juomaan töissä kahvia, kun teetä ei kukaan muu juonut. Ei ollut edes mitään, jolla keittää sitä.

      Miehen kanssa juodaan iltaruoan päälle kahvit ja aina pitää olla joku leivonnainen siinä kaverina. Ei ihme, ettei paino tipu.

      Poista
  7. Mulla on vävy, joka valmistaa aivan parasta kahvia. Pehmeää ja vahvaa itse jauhamistaan ja tuoreista espressopavuista. Se vetää vertoja mille tahansa italian cafeen kahveille.
    Itse käytän esim. Pauligien Parisien-kahvia suodatinkahvina, en kovin vahvana ja paljon maitoa sekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa ihannevävyltä :)

      Lapsistani ei kukaan juo kahvia, ei miniäkään. Miehen poika on sentäs oppinut kahvin makuun. Muille kelpaa kylmä kraanavesi. Tai mehu.

      Poista
  8. Hyvän kahvin valmistaminen on taitolaji siinä missä moni muukin juttu. Olet niin oikeassa, paha kahvi on todella pahaa.
    Itse olen varsinainen kahvikissa, mutta minullakin jo pieni nuhanpoikanen saa hyvänkin kahvin maistumaan.. niin, todella pahalta!

    Kuviesi kahvit ovat kuin taideteoksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä onkaan, että sairaana hyväkin kahvi maistuu pahalta?

      Poista
  9. Ihanat kuviot kahveissa. Enpä ole ikinä kahvista pitänyt, ilmankin oon pärjännyt lähes puoli vuosisataa ;) Enää ei edes kannata opetella. Olen kyllä maistanut, mutten pitänyt mausta. Eli teenjuoja siis minäkin ja mulle kelpaa pussiteekin, kun laiskana ihmisenä en aina jaksa sihdata niitä puruja pois.
    Äitini kahvinjuojana puolestaan sanoo, että saa päänsärkyä mikäli ei saa kahvia tietyin väliajoin. Eli aiheuttaa siis riippuvuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvi, mutta myös musta tee, aiheuttavat riippuvuutta. Kerran vieroitin itseni kaikista nautintoaineista ja join vain rooibos-teetä, joka on kofeiinitonta. Sitä muuten juon töissäkin, jos juon teetä.

      Poista

Iso kiitos kommentistasi!