Mies nimesi nämä osuuspankkilapasiksi oranssin värin takia.
Ja vielä kuva sukista.
Eikös ole aika iloisen värinen pöytäliina? Tämä on 10 vuotta sitten
kuolleen anoppini jäämistöä ja peräisin iloiselta 70-luvulta.
Lopuksi (taas) pari kuvaa Barcelonasta. Kuvat otin illalla auringon laskiessa miehen kännykällä. Niitä parempilaatuisia kuvia olisi miniän ja pojan kamerassa, mutta en ole nähnyt enkä saanut niitä reissukuvia. Tulossa on siis hyviä kuvia Camp Noulta ja kaupunkikierroksilta.
Ihanan väriset nuo lapaset. Oikein iloinen tuo oranssi. Tarttuuko se langansilmukka sisäpuolelta kynsiin helposti, kun pistää tumpun käteen?
VastaaPoistaKaunis liina. Tulee nuoruus mieleen noista väreistä. Hassua, kun katselin rantakuvia, niin hetkeen en taas ajatellut, että juu taitaa se Barcelona rannalla olla. Pakkohan sen on olla....
Koska väriraita on vain kahden silmukan levyinen, ei langanjuoksu tartu ikävästi kynsiin. Tai ei ainakaan normaalikynsiin, nämä lapaset on tehty ihan normaalikynsille. Ei rakennekynsille - pitäisi olla 5 cm lisää pituutta ;)
PoistaKyllä se Barcelona meren rannalla on!
Tuollaiset kaksilankaiset tumput ovat lämpimät, Kutomasi myös pirtsakat. Nyt noita villaisia lämmittimiä jo tarvitseekin taas.
VastaaPoistaAjattelinkin, että kahdella värillä saadaan tuplavärin lisäksi tuplalämpö.
PoistaKyllä hanskat ja pipot saa kaivaa esiin vähitellen.
Ihanan pirteät lapaset <3
VastaaPoistaJa tuo pöytäliina.. kaunista värileikkiä!
Pöytäliina on ihanan retro. Yleensähän en pidä punaisesta missään muodossa, mutta aina pitää joku poikkeus olla.
PoistaKivan väriset op-tumput. Sukkia pitäis tehdä mutta ei huvita, olen tehnyt parit tossut kun ne tuntuvat valmistuvan nopeammin. No ja jotain muuta pientä joka tulee lähiaikoina blogiin ;)
VastaaPoistaMulla on sukkia yksi iso laatikko täynnä.
PoistaTossuja en ole tehnyt pariin vuoteen, mutta niihin on kiva käyttää jämälankoja. Mitäs ihmettä olet puuhastellut? Nyt alkaa jännittää...
Kauniit lapaset, itse aloitin juuri kaulaliinaa omalla epämääräisellä kuvioinnilla.
VastaaPoistaOmat muistikuvat Barcelonasta vuodelta -85 ovat: eksyminen, nukkuminen jonkun koulun (vai oliko se kirkko?) portailla, tuskaisa n. 10 km kävely helvetillisessä (anteeksi manailu, mutta kirjaimellisesti se tuntui tuolta) helteessä ja lopulta selviytyminen ulos jostain lentokenttä-rautatieaseman yhdistelmästä. Ei, meillä ei ollut karttaa, mitäpä interreilaaja sellasella.
Epämääräinen kuviointi on persoonallinen, sun täytyy ehdottomasti laittaa siitä sitten kuvaa blogiin.
PoistaEhkä uusi reissu Barcelonaan olisi paikallaan? Toisaalta olen kateellinen, koska kuuluun siihen onnettomaan ihmisryhmään, joka ei ole koskaan reilannut. Ei ollut rahaa, eikä kotoa käsin olisi moista "hullutusta" tuettu. Sitten kun olin töissä niin rahat meni asumiseen. Onneksi nyt myöhemmin on päässyt moottoripyöräilemään Eurooppaa ristiin rastiin.