Tarjosin perjantaina työkavereille kakkua valmistumisen johdosta. En halua olla keskipisteenä, mutta nyt niin moni kävi kyselemässä, että koskas saa kakkua ja niinpä annoin periksi. Ei ollut puheita eikä taputuksia. Viinipullon sain ja kehoituksen jatkamaan kohti tohtorintutkintoa.
Sunnuntai ja sataa räntää. Päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan, eikä se varmaan tästä enempää valostukaan. Kynttilät palamaan ja sukkapuikot kilisemään.
Eikös olisi itse asiassa aika mageeta jatkaa opintoja tohtoriksi, ihan pikkuhiljaa? Keksit jonkun hyvän aiheen ja tutkit moonta vuotta. Apurahoja, jos hakee ja saa, niin sitten joutuu pitämään vähän enempi kiirettä. Miehen suvussa on pari tohtoria, omassa suvussa ei ole yhtään. Tai no yksi sukuun naitu, mutta sitä ei lasketa:)
VastaaPoistaTuosta liinasta pidän ja kovasti. Arvaas miksi? No olen kutonut alakerran vessaan pienen matonpätkän tuolla samalla kuviolla ja saanut siihen aikaiseksi ainakin kahdeksan kudontavirhettä. No se oli harjoittelukappale. Seuraava voisi mennä, ehkä, ilman virheitä. Tuossa kuviossa saa olla tarkkana kuin porkkana, muuten tekee virheen aikakin helposti:). Mies vaihtoi minullekin jo talvirenkaat. Sanoi, että samahan se on vaikka laittaa tänään... Terkkuja teillepäin M-L
Katsotaan nyt... tämä viikko ollut töissä sellaista haipakkaa, ettei ole iltaisin mitään ehtinyt tai jaksanut ajatella - paitsi nukkumista. Neljän päivän rankka työmäärä kostautui perjantaiaamun migreenillä. Maksimimäärä lääkkeitä naamaan ja aamuksi sovittuun palaveriin töihin. Sen jälkeen lähdin kyllä kotiin ja lääkärikeskuksen aulassa törmäsin vielä opiskelukaveriin, joka nakkasi minut autolla kotiin. Oli muuten siviilipoliisiauto, jolla pääsin kotiin!
PoistaKyllä valmistumista kannattaa juhlia aina :)
VastaaPoistaJa jos valitset tutkijan tien... toivotan sylintäydeltä tsemppiä :)
Eilen oli nimikin lehdessä, "Lapin yliopistosta valmistuneet". Nyt se on totta, kun lehdessäkin niin luki.
Poista