Olen nyt ollut pari viikkoa töissä, enkä ehdi tai jaksa tehdä mitään muuta kuin töitä.
Ei gradua, ei valokuvausta, ei pyykkäystä, ei käsitöitä... iltaisin olen ollut aivan voimaton. Kauanko menee, että työn rytmittämään elämään taas tottuu vai tottuuko siihen enää koskaan? Jaksan kuitenkin miettiä, että koska jäisin taas opintovapaalle. Ilman opintovapaata en saa koskaan tutkielmaa valmiiksi. Viikonloppuna pitäisi opiskella, mutta myös kerätä voimia tulevaa työviikkoa varten. Ainakin tiedossa on hyvää ruokaa (itse tehtyä) ja slovenialaista valkoviiniä.
Rentouttavaa viikonloppua!
Mulla vähän sama ongelma ollu koko syksyn ;D nytkin 7p töitä taas tiedossa ja yläkerran rakennus siihen päälle :D. Jaksaa, jaksaa...
VastaaPoistaMimmi,
VastaaPoistaei kait sitä voi sitten muuta sanoa kuin että tsemppiä!
Kaikki myötätunto sinne, kokopäivätyö vie mehut keski-ikäisestä, joka ei palaudu enää perjantai-iltana bilettämällä. Mutta koti-ilta hyvän ruoan ääressä voi auttaa!
VastaaPoistaKatriina,
VastaaPoistalauantaiaamu on valjennut valoisana sekä sään että mielialan puolesta. Aamun aloitin migreenilääkkeillä ja kantamalla tyttären huoneesta kaksi sylillistä puolipitoisia vaatteita pyykkiin. Itse lapsi on lähtenyt abiristeilylle. Toisen työ, toisen huvi.
Talvellakin onnistuu savustaminen. Mikään ei ole parempaa kuin lämmin, vastasavustettu kala.
VastaaPoistaKomea puolukkatorttu tuolla alempana näytti mehevän herkulliselta.
Mukavaa viikonloppua.
Arleena,
VastaaPoistanyt sataa sen verran rankasti lunta, että savustuspönttöä pitää alkaa siirtää, ettei se jää kinosten alle. Parina viime talvena on ollut paljon lunta, mutta nyt tulee kyllä ennätystalvi senkin suhteen.