Kun tultiin kesälomareissulta kotiin, talo oli käännetty ruotsin kielelle. Seinät, huonekalut - kaikki mahdollinen. Koirassa ei sentään ollut en hund -lappua. Viime viikolla kuopuksella oli ruotsin kielen yo-kirjoitus ja poistin viikonloppuna käännökset. Erään aikakauden loppu. Ei kuulemma ikinä enää ruotsia koulussa, ei ikinä enää... (huom. keskimmäinen on käynyt ruotsinkielisen lukion ja itse pidän kovasti ruotsinkielestä, luen esim. paljon pohjoismaisia dekkareita ruotsiksi).
Äitini puhuu riikinruotsia kuin äidinkieltään sotalapsivuosien jäljiltä ja hänellä on ruotsisiskoonsa lämpimät suhteet. Viisi serkkuani on syntynyt Ruotsissa. Sittenkään en ole oppinut pitämään suomenruotsista ja kirjoitinkin siitä häpeällisen B:n! Mutta on kiva pystyä lukemaan ruotsalaisia lehtiä ja blogeja, ja ymmärtämään jopa televisiosta jotain.
VastaaPoistaSaattaisin käydä Tukholmassa useammin, jos en joka kerta tuntisi häpeää siitä, että puhun siellä englantia.
Vaikka jotenkin puhutaan "pakkoruotsista" niin minulle se kieli ei taas koskaan ole ollut millään lailla vastenmielinen. Töissäkin käytin sitä puhekielenä ruotsalaisten kolleegojen kanssa ja sitten jos ei sana löytynyt niin käytin englantia.Luulen jopa, että yhden työpaikan sain kun lensin Tukholmaan haastatteluun ja käytin siinä haastattelussa ruotsia:) vaikka itse yritys oli jenkkiyritys. Toivottavasti kirjoitukset menivät hyvin!!! Terveisiä M-L
VastaaPoistaKatriina, minulla oli lukiossa sellainen ruotsin opettaja, ettei tunnille uskaltanut mennä ilman että oli läksyt tehty ja sanat opeteltua ulkoa. Nyt kiitän häntä hyvästä kielitaidostani. Keskimmäinen valitsi vapaaehtoisesti ruotsinkielisen lukion ja saadessaan yo-paperit oli sitten virallisesti kaksikielinen. Ja lähti Australiaan opiskelemaan...
VastaaPoistaM-L, naassa maan tavalla - on periaatteeni. Yritän edes vähän puhua maan kieltä reissuillani, mutta täytyy myöntää, etten Kroatissa ja Sloveniassa jaksanut alkaa opetella edes päivää tai kiitos -sanoja paikallisella kielellä. Liikaa konsonatteja.