Nuorena tyttönä luin paljon Risto Rasan runoja. Ne ovat välillä aika naiiveja ja varmaan sen vuoksi aliarvostettuja. Kuitenkin runoista löytyy hienoja oivalluksia.
Meillä ei ole näkynyt hahtuvaisia voikukkia enää aikoihin. Suppilovahveroita pitäisi ehkä mennä haeskelemaan vähän noilta vakipaikoilta. Ehkä odottelen torstaihin tai jopa perjantaihin. Lauantaina on sitten taas metsät täynnä heti aamusta niitä poimijoita:)Terveisiä M-L
Marja-Leena, olen tässä aloitellut syksyn opintoja ja olin ma-ti Rovaniemellä. Nyt on niin puhkikulunut olo, että metsään meneminen ei kuulu lähiajan suunnitelmiin. Ehkä ensi viikonloppuna, jos aurinko paistaa. Ja kaiken lisäksi lähdin "virkistäytymään" Ollin kanssa lenkille, mutta taivas tipani vetenä niskaan. Se siitä nautinnosta. Olli joutui kaiken lisäksi suihkuun, kun oli niin rapainen.
Auringon napsaisemana...kauniisti sanottu:) Kuura antakoon vaan vielä odottaa itseään, mulla on vielä sienetkin poimimatta.
VastaaPoistaNuorena tyttönä luin paljon Risto Rasan runoja. Ne ovat välillä aika naiiveja ja varmaan sen vuoksi aliarvostettuja. Kuitenkin runoista löytyy hienoja oivalluksia.
VastaaPoistaMeillä ei ole näkynyt hahtuvaisia voikukkia enää aikoihin. Suppilovahveroita pitäisi ehkä mennä haeskelemaan vähän noilta vakipaikoilta. Ehkä odottelen torstaihin tai jopa perjantaihin. Lauantaina on sitten taas metsät täynnä heti aamusta niitä poimijoita:)Terveisiä M-L
VastaaPoistaMarja-Leena, olen tässä aloitellut syksyn opintoja ja olin ma-ti Rovaniemellä. Nyt on niin puhkikulunut olo, että metsään meneminen ei kuulu lähiajan suunnitelmiin. Ehkä ensi viikonloppuna, jos aurinko paistaa.
VastaaPoistaJa kaiken lisäksi lähdin "virkistäytymään" Ollin kanssa lenkille, mutta taivas tipani vetenä niskaan. Se siitä nautinnosta. Olli joutui kaiken lisäksi suihkuun, kun oli niin rapainen.