Joulukuu on melkein tässä

Marraskuun toiseksi viimeinen päivä - onneksi, sillä marraskuu lienee vuoden ikävin kuukausi. Pimeää, märkää ja koleaa. Ainakin tällaisena lumettomana vuonna marraskuu ei tuntunut loppuvan milloinkaan.



Vaikka kaipaan aurinkoa ja lämmintä, lähden katsomaan ensimmäisen adventin viettoa ja englantilaista joulutoria Bournemouthiin. Tosin sinnekin on luvattu aurinkoista ja lämpötila pysynee plussan puolella. Vaikka tytär kulkee vielä trenssi päällä, itse pukeudun villakankaaseen. Ei lämpö luita riko, sanoi paappa. 

Rauhallista adventtia kaikille! 

 

Murhetta ja iloa

Koiran selkäkipu on hallinnut mennyttä viikkoa, eikä töiden ohella ole paljon mitään muuta ehtinyt murehtiakaan. Olen kuitenkin sellainen, että asiat pitää murehtia kerralla, eikä jättää niitä vuosiksi hautumaan. Nyt koira voi paremmin, mutta päätös on tehty: mikäli mäyräkoirahalvaus tulee kohdalle, koira pääsee autuaammille (siilin)metsästysmaille. Toivottavati näin ei kuitenkaan käy vielä pitkään aikaan.

  Iloakin on ollut. Opiskelun aikana tutustuin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa matkustettiin junalla, asuttiin asuntolassa, istuttiin yliopiston kahvilassa ja keskusteltiin tunteja. Eihän tällaista verkostoa voi jättää, vaikka valmistumme yksi kerrallaan tämän ja ensi vuoden aikana. Kutsuin siis naiset kahvittelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. "Ja kyllä me akat naurettiin niin."

 

Ja tietenkin tarjolla oli perinteistä rahka-kermakakkua. 
 

Sukkia ja nikkarointia

Sukat ovat omaa valmistetta ja nikkaroinnit omaa suunnittelua. Mies jaksaa aina toteuttaa mun suunnitelmat.

Nämä sukat lähtivät annamarin miehelle tilaustyönä Etelä-Suomeen. Sukkien kuvaaminen näyttää olevan haasteellista: joko varsi tai jalkaosa näyttää lyhyeltä. Nämä ovat kuitenkin ihan oikeasti miesten kokoa.




Puulaatikko nikkaroitiin ylimääräisistä laudoista ja maalasin sen itse hieman huolimattomasti (mies maalaa aina liian huolellisesti), jotta se näyttäisi sellaiselta rouhealta ja käytetyltä.


Kun syksyllä myin gradupöytäni, aloin etsiä pientä, sievää atk-pöytää. Etsin siis vanhaa, second handia, mutta sellaista pöytää en löytänyt liikkeistä, kirppareilta enkä toreilta ja turuilta. Siispä etsin netistä kuvan pöydästä, jonka haluan, ja mies toteutti sen. Meillä oli varastossa tyttären asunnossa ollut vanha ikean umpipuinen pöytä kappaleina ja näistä kappaleista tuunattiin mulle pöytä. Pöytä sai pari kerrosta maalia ja siinä se sitten on. Pöytä on jo sijoituspaikalla makuuhuoneessa, mutta haluan pinnan olevan kunnolla kovettunut ennen kuin otan sen käyttöön. Parempia kuvia tulee varmaan joskus myöhemmin. 
 

Viikonloppuna toivutaan

Jo toinen viikonloppu peräkkäin migreeniä sairastaen. Perjantaina jouduin lähtemään töistä kesken päivän, mutta iltapäivällä vahvojen lääkkeiden ansiosta pystyin käymään pikkukävelyllä koiran ja miehen kanssa. Kevyt kävely lievittää päänsärkyä, kuten myös hartioiden kevyt hieronta ja saunominen lievässä lämmössä. Kaikki pitää olla siis hyvin kevyttä. Äänet varsinkin. Ja vain migreenin yllättäessä pimeys on suotavaa, eipä muuten. Kuvat ovat siis perjantailenkillä otettuja.


Lauantai meni vielä toipuessa, mutta sunnuntai on mennyt ilman lääkkeitä. Kunnon virkamies toipuu aina maanantaiksi ja sitten onkin taas neljä päivää aikaa kasata stressiä kroppa täyteen... Pitäisi taas kuunnella itseään paremmin, syödä säännöllisesti, nukkua kunnon yöunet ja ulkoilla. Ja muistaa, että työasioista ei juuri stressiä kannattaisi ottaa.

Lamppu

Baaritiski on ollut kovassa käytössä ja ehdottomasti parhaimpia paikkoja kotona. Palvelukin on pelannut ihan mallikkaasti.

Pimeiden iltojen ja harmaiden päivien vuoksi valaistukseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, mutta lampun pitää myös viehättää silmää. Niinpä lampuksi valikoitui...

...Ikean Hektar. Lampussa on kivasti teollisuushenkeä ja karheutta, mutta toisaalta se on väristään huolimatta aika huomaamaton. Ja pääasiahan on, että lehden näkee oikein hyvin lukea ikänäköisilläkin silmillä.

Harmaa sunnuntai

Tarjosin perjantaina työkavereille kakkua valmistumisen johdosta.  En halua olla keskipisteenä, mutta nyt niin moni kävi kyselemässä, että koskas saa kakkua ja niinpä annoin periksi. Ei ollut puheita eikä taputuksia. Viinipullon sain ja kehoituksen jatkamaan kohti tohtorintutkintoa.



Sunnuntai ja sataa räntää. Päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan, eikä se varmaan tästä enempää valostukaan. Kynttilät palamaan ja sukkapuikot kilisemään.

Tuunattu kynttelikkö

Melkein jokaisessa huushollissa on ollut tai on edelleenkin kolmionmallinen ikkunakynttelikkö. Myös kauppojen valikoimista tämä malli ei taida poistua koskaan. Kynttelikön voi myös tuunata helposti uuden näköiseksi, jos se tuntuu vanhalta ja iänikuiselta.

1. Pyyhi kynttelikkö puhtaaksi.
2. Suojaa kynttilät maalarinteipillä (ja sen loppuessa tai puuttuessa foliolla).
3. Suihkuta spraymaalilla ihan minkä väriseksi vaan haluat. Väriä voi vaihtaa vaikka joka vuosi.
4. Valmis ja joulu on taas askeleen lähempänä.