torstai 20. elokuuta 2015

Loki - neuletakki pikkuneidille

Löysin keväällä Loki-neuletakin kuvan, mutta ohjeen metsästämisessä menikin sitten jonkin aikaa. Sinnikkyys palkittiin!

Kommenttien perusteella tiesin, että ohjeen koot ovat naftit. Kun valitsin hieman ohuemman langan ja löysän käsialan tuntien pienimmän mahdollisen puikkokoon, sain koko neulomisen ajan jännittää, tuleeko takista samantien liian pieni. Ei tullut, mutta just sopiva tuli. Tein kaksivuotiaan koolla takin yksivuotiaalle, vajaa kymppikiloiselle neidille.


Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 3.5
Fiilis: hyvä ensimmäiseksi ylhäältä alas -neuleeksi

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Helteinen loma Roomassa

Kun Italiassa on kuumin kesä 136 vuoteen, se onkin hyvä lähtökohta elämäni ensimmäiselle Rooman reissulle. Lämpötila kohosi päivittäin melkein 40 asteeseen. Helteestä selvittiin huolehtimalla nestetasapainosta (onneksi Roomassa on "vesihanoja" joka puolella kaupunkia) ja viettämällä iltapäivisin siestaa. Paljon nähtiin ja silti ei nähty paljon mitään. Kaupunkiin pitää lähteä vielä toisenkin kerran.


Vatikaanissakin käytiin. Aukio oli täynnä ihmisiä, koska paavi oli juuri pitämässä puhetta. Tyttärellä onkin melkoinen tuuri, sillä edellisellä Rooman visiitillään hän näki Franciscuksen edeltäjän. Pietarinkirkkoon jonotimme puolisen tuntia, mikä ei liene ihan mahdoton aika.


Hotellimme sijaitsi puolen kilometrin päässä Terminiltä Via Napoli -kadulla. Lentoasemalta menimme Leonardo Express -junalla kaupunkiin, mutta lähtiessä tilasimme taksin. Molemmat vaivattomia tapoja siirtymiseen, hintaeroa kahdelta hengeltä tulee parikymppiä. 

Hotel Britannia oli neljän tähden hotelli ja ehkä nippanappa sellainen. Ilmastointi ei toiminut kunnolla, mutta varmaan helle laittoi kaikki laitteet koville. Siisti ja hiljainen hotelli, aamiainen runsas vaan ei mitenkään ihmeellinen. 

Matkustimme vain Vatikaaniin metrolla. Muuten kävelimme joka paikkaan, sillä Rooman keskustassa välimatkat ovat yllättävän pieniä. Borghesen puistossa vuokrasimme pyörät. Vähemmän helteisellä säällä puiston kyllä kartoittaa kävellenkin. 

Ruokapaikkoja emme etukäteen katsastaneet. Hyvää ruokaa saa aina, kun vähänkään luottaa omaan vaistoon paikan suhteen. Vain yksi pizza jäi syömättä (eikä siitä tarvinnut maksaa, sillä tarjoilijankin ilmeestä päätellen hän oli aivan samaa mieltä kanssamme), mutta kaikki syömämme pasta oli just al dente. 

Tänään loman viimeinen päivä. Huomenna töihin. Paluu arkeen. Huokaus. 
 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tietokoneväsymys

Ei ole ollut puhtia avata konetta iltaisin tai viikonloppuisin enkä osaa blogata ipadilla. Hiljaista on ollut, vaikka muutama neuletyö on valmistunut ja pihallakin olen jotain puuhastellut.

Kaiken lisäksi päivitin vanhan macbookin tälle vuosikymmenelle ja nyt iphoton asetukset, kansiot sun muut ovat aivan käsittämättömiä. Atk-tuki tulee vasta heinäkuun puolivälissä Suomeen. Sinne asti pitää pärjäillä tai sitten täytyy alkaa lukea ohjeita. 

Talviloma jäi pitämättä, siirsin sen marraskuulle. Onhan se talvi silloinkin. Tai loppusyksy ainakin. 

Kesäloma alkaa ensi viikon jälkeen ja lomasuunnitelma on valmis: istun moottoripyörän kyytiin ja katson, missä asti ehditään kolmen viikon reissun aikana käydä kääntymässä. Jos sen verran kauas ehditään, että löydetään aurinko. 

Hyvää kesää kaikille! 

Täällä Slovenia, tuolla Italia. Toivottavasti näihin tunnelmiin lomalla.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Neuletakki pikkuiselle

Keväällä tekemäni monivärinen neuletakki vaati ehdottomasti kaveriksi hillityn - tai siis ainakin yksivärisen - neuletakin. Värikästä voi pitää haalarin alla, tämän voi laittaa vaikka kauppareissulle. Tein neuletakin samalla ohjeella ja samasta langasta. Helmineuleisen nappilistan neuloin etukappaleiden kanssa samaan aikaan, koska en osaa poimia nätisti nappilistan silmukoita reunoista. Takki neulotaan siis yhtenä kappaleena kainaloihin, sitten neulotaan hihat ja lopuksi yhdistetään vartalo-osat ja hihat ja neulotaan taas loppuosa yhtenä kappaleena. Hihoihin ja vartalokappaleisiin neuloin tehosteraidat vaaleanruskealla. 
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2 - 2,5
Koko: 12 - 18 kk 
Huomio: olisihan tuon voinut vaikka silittää...

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kesäaikaa odotellessa

Sataa vettä ja räntää. Luntakin on tullut lisää. Yhtenä aamuna oli molempien omenapuiden ympärillä jäniksen jäljet. Jänis oli käynyt kartoittamassa syömättömät kohteet, mutta mies korotti suojauksia ja kaivoi puun vierestä kinosta alemmaksi. 

On täällä kyllä todistettavasti aurinkokin paistanut. 


Rahkamurupiirakka on uunissa. Sämpylät on jo paistettu. Illalla menen leikkimään lapsenlapsen kanssa. Olen aika onnellinen. Olisin täysin onnellinen, jos ei tarvitsisi sekoittaa sisäistä rytmiä viisareita siirtämällä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Pala kakkua

Olen innokas leipuri. Iltakahvilla tai -teellä pitää aina olla pala kakkua ja maistuuhan se muulloinkin. Vaikka rakastan ruokaohjeita ja keittokirjoja, en ole mikään yltiömäinen kokeilija. Mielenkiintoista ohjetta kokeilen kerran ja yleensä se siihen jääkin. Harva ohje jää elämään vuosiksi tai vuosikymmeniksi. 

Suosikkileivonnaisia on useitakin. Mokkapaloihin ja toscakakkuun kyllästyy tuskin koskaan. Samoin tiikerikakku maistuu aina. 

Yläkuvassa olevaa suklaakakkua meillä on tehty jo useampi vuosi. Kakkutaikinaan tulee kahvia, voita ja suklaata. Se jää keskeltä suklaiseksi ja talven aikana on olen kehitellyt siihen maitosuklaakuorrutuksen. Brunberg tekee laktoositonta maitosuklaata ja se soveltuu hyvin kakkukuorrutukseen.
Rahkahyydykekakkua olen tehnyt 90-luvulta lähtien. Kakku sopii arkeen ja juhlaan. Eilen tein kakun kevään kunniaksi. Nuoriso tulee kylään, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse ihan koko kakkua yksin syödä. Tosin joudun jo maanantaina, tai viimeistään tiistaina, leipomaan jotain uutta iltakahville.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Villatakki lapselle

Melkein valmis villatakki - vain napit puuttuvat. 
Tämä villatakki ei ole helpolla valmistunut. 
Ensin aloin neuloa musta-valkoisesta ja harmaasta langasta raidallista takkia, mutta värit eivät sopineet yhteen. Kainaloihin asti pääsin, sitten purin langat (ja tein niistä sukkia). 
Sitten lähdin tyttären kanssa yhdessä ostamaan lankoja ja päädyimme varsinaiseen väri-iloitteluun. Yksi lanka, monta väriä. 

Aloin neuloa. Kun olin neulonut vartalo-osaa noin 15 cm, huomasin unohtaneeni vähentää resorin jälkeen silmukoita. Purkuhommiin siis. Kun olin toisella kierroksella samassa kohdassa, huomasin toisen reunan olevan tumman ja toisen vaalean. Värijako otti niin silmään, että purin 10 cm ja katkaisin langasta pätkän pois. Kolmannella yrittämällä sain takkiosan valmiiksi. Hihat tulivat kerralla hyvät, mutta kun rupesin neulomaan kaarrokeosaa, televisiota katsellessa tein liian tiukkaa ja jouduin purkamaan viisi senttiä pois. Nappilistojen neulominen ei ole mielipuuhaa ja siinä värkätessä tein nappilistaan neljä reikää viiden sijasta. Kyllä silläkin pärjää, en alkanut purkaa. Pääntietä päätellessä purin kahdesti, jotta sain sopivan ei-niin-tiukan pääntien. Vielä kun uskaltaisi alkaa päätellä lankoja ja sitten ostamaan sopivat napit. Jos yrittäisi ostaa kerralla hyvät.

Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5
Koko: 12 - 18 kk
Fiilis: tulihan se valmiiksi

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vielä Lontoosta...

Tammikuinen Lontoon reissu oli itselleni ensimmäinen, vaikka Englannissa olin jo neljättä kertaa. Tämän takia kävimme kiertelemässä perinteisiä nähtävyyksiä, ettei sitten seuraavalla kerralla tarvitse niitä lähteä etsimään. Ja taisipa niitä nähtävyyksiä jäädä sittenkin vielä katsomatta... 

Ehdimme käydä kahdessa museossa. Ensimmäinen oli pojan valinta, Imperial War Museum, ja toinen oli sitten oma valinta, Natural History Museum, jossa käytiin miehen kanssa kahdestaan. Menimme heti aamukymmeneltä ja tästä huolimatta pääovella oli sadan metrin jono. Opastaja neuvoi sisälle sivuovesta ja sieltäpä olikin hyvä kävellä suoraan sisälle. 

Molempiin museoihin oli vapaa pääsy perienglantilaiseen tyyliin. Molemmissa museoissa nautittiin a nice cup of tea ja oli mukava huomata, että kahvilassa oli hinnat kohdillaan. Kohtuuhinnat näkyivät kyllä täynnä olevassa kahvilassa, mutta pienellä odottelulla pöytäkin vapautui nopeasti. Eihän sitä lomalla nyt kiire pidä olla.
En matkusta shoppailun vuoksi, mutta kieltämättä Englannissa on pari pakollista ostospaikkaa. Ensimmäinen on Boots, josta ostan hopeashampoota harmaantuville hiuksilleni. Iso pullo shampoota tai hoitoainetta maksaa kolmisen puntaa, pienemmän pullon saa alle kahden punnan. Ja tytär tuo joka kerta Suomessa käydessään äidille lisää shampoota, jos pääsee loppumaan. Toinen on Whittard, josta käyn ostamassa teetä. Ja siis irtoteetä, ei pussiteetä meille kiitos kuin hätätapauksessa. 

Koska tällä reissulla oli mukana toinenkin tyttäreni, kävimme Bond streetin Longchampilla. Eihän naisella voi olla liikaa laukkuja ja muutama väri puuttuu vielä Le Pliage -värisuorasta.

Ja kun ihan tarkkaan mietin, myös Cath Kidston kuuluu joka kerta käyntikohteisiin. Kukkaihminen en ole, mutta pallomekko pääsi ostoskoriin. Pitkistä jaloistani johtuen se on minulle lähinnä tunika. Kirjakaupoissakin käyn, mutta tällä kertaa en ostanut yhtään kirjaa. En edes yhtään keittokirjaa. Jamie Oliverin pari lehteä kyllä piti ostaa. Tyttäreltä sain Jamien Comfort Foodin joululahjaksi. 

Mainittakoon vielä, että kävimme Covent Gardenin Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Enpä ole tainnut koskaan syödä niin täydellisesti keitettyä pastaa. Tytär oli varannut pöydän etukäteen ja vaikka menimme hieman etuajassa, saimme pöydän muutaman minuutin odottelun jälkeen. 

Näistä Lontoon kuvista ja tunnelmista  takaisin nollakeli-pääkallokeli-Suomeen.

Nyt maaliskuussa voisi jo alkaa suunnitella kesälomareissua. Tätä silmällä pitäen hain kirjastosta pari matkaopasta, mm. päivitetyn Kroatia-oppaan. Mp-matkagarderobiin tarvitsen selkää tukevan ja lämmittävä vyön, jota taidan lähteä ensi viikonloppuna etsimään. Näin viime kesänä Sveitsissä eräällä saksalaisella moottoripyöränaisella sellaisen tyylikkään version, jota yritän etsiä. Olisi pitänyt käydä rohkeasti kysymässä vyön valmistajaa. 

Kuulemisiin! 

tiistai 10. helmikuuta 2015

Petroskoi

Viime viikolla kävin työmatkalla Petroskoissa. 

Kun nuorena tyttönä vuonna 1982 kävin Leningradissa, päätin etten enää ikinä mene Neuvostoliittoon. Enkä mennyt. Sitten meni nurin koko Neuvostoliitto. Nyt sitten 33 vuoden jälkeen palasin itänaapuriin, enkä osaa vielä sanoa tarkkaan mitä mieltä olen. Reissusta jäi tällä kertaa kuitenkin mieleen paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Sain maistaa gruusialaisia herkkuja, juustoleipää ja viininlehtikääryleitä. Venäläinen liha-sieniruukku oli myös todella pehmeä ja maistuva. Hyvää kahvia taas tuli ikävä, teekin oli pussiteetä. 

Petroskoissa on suomalainen teatteri, jossa kävimme katsomassa näytelmän ja pääsimme tutustumaan museoon. 

Palatessamme takaisin Suomeen tunsin suurta riemua ja onnea. Oi armas kotimaa! 

Jokaisessa kaupungissa pitää olla Leninin patsas. Äänisen rannoilla patsastelivat Pietari Suuri ja Otto Wille Kuusinen.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Lontoo

Kun joulun, uudenvuoden ja loppiaisen jälkeen palasin takaisin työelämään, upposin sinne melko syvälle. Onneksi tammikuun puoliväliin olimme jo viime syksynä varanneet lennot ja hotellin Lontooseen. 

Oulusta meitä lähti reissuun viisi aikuista ja vauva, kuopushan asuu tämän vuoden Lontoossa ja liittyi sitten perillä seuraamme. Kolmena iltana kävimme perheillallisella ja sunnuntaina tietenkin söimme Sunday Roastin pubissa perienglantilaiseen tyyliin.


Lontoo on ihan kaikkea, mitä vaan haluaa ja voi toivoa.

Hotellimme sijaitsi Earl's Courtin metroaseman lähellä ja pääsimme Heathrow'lta sinne suoraan Piccadillylinella. Ostimme lentokentältä Oyster-kortit ja latasimme sinne parikymmentä puntaa matkarahaa. Kortti on kaikkein edullisin tapa matkustaa Lontoossa ja kun bussissa menee kakkoskerrokseen istumaan, voi kuvitella olevansa ihan oikealla sightseeingillä. Tubella pääsi nopeasti paikasta toiseen ja ruuhka-aikoja välttämällä matkustaminen ei kukkarossa tuntunut.


Kävimme tietenkin Notting Hillissä, Portobello Roadin katumarkkinoilla. Parissa museossa. Ostoskaduilla. Pubissa (ups, monta kertaa). Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Puolet porukasta kävi katsomassa jalkapalloa. Paljon ehdittiin, silti ei paljon mitään.

Käveltiinkin paljon, nautittiin aurinkoisista keleistä. Nurmikot vihersivät; lenkkeilijät ja polkupyöräilijät olivat vaihtaneet jo sortseihin. Meidän mielestä ei kuitenkaan ollut niin lämmin - kuitenkin trenssi ja lenkkarit olivat ihan tarpeeksi.