tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vielä Lontoosta...

Tammikuinen Lontoon reissu oli itselleni ensimmäinen, vaikka Englannissa olin jo neljättä kertaa. Tämän takia kävimme kiertelemässä perinteisiä nähtävyyksiä, ettei sitten seuraavalla kerralla tarvitse niitä lähteä etsimään. Ja taisipa niitä nähtävyyksiä jäädä sittenkin vielä katsomatta... 

Ehdimme käydä kahdessa museossa. Ensimmäinen oli pojan valinta, Imperial War Museum, ja toinen oli sitten oma valinta, Natural History Museum, jossa käytiin miehen kanssa kahdestaan. Menimme heti aamukymmeneltä ja tästä huolimatta pääovella oli sadan metrin jono. Opastaja neuvoi sisälle sivuovesta ja sieltäpä olikin hyvä kävellä suoraan sisälle. 

Molempiin museoihin oli vapaa pääsy perienglantilaiseen tyyliin. Molemmissa museoissa nautittiin a nice cup of tea ja oli mukava huomata, että kahvilassa oli hinnat kohdillaan. Kohtuuhinnat näkyivät kyllä täynnä olevassa kahvilassa, mutta pienellä odottelulla pöytäkin vapautui nopeasti. Eihän sitä lomalla nyt kiire pidä olla.
En matkusta shoppailun vuoksi, mutta kieltämättä Englannissa on pari pakollista ostospaikkaa. Ensimmäinen on Boots, josta ostan hopeashampoota harmaantuville hiuksilleni. Iso pullo shampoota tai hoitoainetta maksaa kolmisen puntaa, pienemmän pullon saa alle kahden punnan. Ja tytär tuo joka kerta Suomessa käydessään äidille lisää shampoota, jos pääsee loppumaan. Toinen on Whittard, josta käyn ostamassa teetä. Ja siis irtoteetä, ei pussiteetä meille kiitos kuin hätätapauksessa. 

Koska tällä reissulla oli mukana toinenkin tyttäreni, kävimme Bond streetin Longchampilla. Eihän naisella voi olla liikaa laukkuja ja muutama väri puuttuu vielä Le Pliage -värisuorasta.

Ja kun ihan tarkkaan mietin, myös Cath Kidston kuuluu joka kerta käyntikohteisiin. Kukkaihminen en ole, mutta pallomekko pääsi ostoskoriin. Pitkistä jaloistani johtuen se on minulle lähinnä tunika. Kirjakaupoissakin käyn, mutta tällä kertaa en ostanut yhtään kirjaa. En edes yhtään keittokirjaa. Jamie Oliverin pari lehteä kyllä piti ostaa. Tyttäreltä sain Jamien Comfort Foodin joululahjaksi. 

Mainittakoon vielä, että kävimme Covent Gardenin Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Enpä ole tainnut koskaan syödä niin täydellisesti keitettyä pastaa. Tytär oli varannut pöydän etukäteen ja vaikka menimme hieman etuajassa, saimme pöydän muutaman minuutin odottelun jälkeen. 

Näistä Lontoon kuvista ja tunnelmista  takaisin nollakeli-pääkallokeli-Suomeen.

Nyt maaliskuussa voisi jo alkaa suunnitella kesälomareissua. Tätä silmällä pitäen hain kirjastosta pari matkaopasta, mm. päivitetyn Kroatia-oppaan. Mp-matkagarderobiin tarvitsen selkää tukevan ja lämmittävä vyön, jota taidan lähteä ensi viikonloppuna etsimään. Näin viime kesänä Sveitsissä eräällä saksalaisella moottoripyöränaisella sellaisen tyylikkään version, jota yritän etsiä. Olisi pitänyt käydä rohkeasti kysymässä vyön valmistajaa. 

Kuulemisiin! 

4 kommenttia:

  1. Museot ovat minusta ihan parasta Lontoossa, ja välillä voi virkistää itseään museokahvilassa. Kävisin muutenkin siellä mielelläni joka vuosi, mutta kun on niin paljon vielä näkemättä muuallakin:)

    Teillä on tyttären kanssa laukkuinnostusta! Longchampin laukuissa on kivoja uusia värejä, tykkään myös katsella niitä, kun pääsen johonkin. Kohtuuhinnalla saa uutta ja kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bournemouthissa on parasta pitkä ranta ja meri, Lontoo on taas aivan toisenlainen matkakohde museoineen ja nähtävyyksineen. Yksi asia yhdistää: pubit!

      Meidän perheen naisilla on laukkuinnostuksen lisäksi huivi-innostusta. Olen sanonut, että mieluummin harvoin ja hyvää kuin usein huonoa ja halpaa. Joululahjaksi ostinkin tyttärille harmaat villahuivit, itselleni raaskin ostaa vasta tammikuussa. Ehdottomasti huivien tulee olla villaa/kasmiria/silkkiä/puuvillaa riippuen käyttötarkoituksesta. Ei mitään akryyliläpäreitä. Säästetään sitten jostain muusta.

      Poista
  2. Joku kuuluisa englantilainen kirjailija, en nyt jaksa kaivaa kuka, on sanonut että "kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään". Lontoossahan on oikeasti ihan kaikkea. Vaikka kovin kauniiksi, minun mielestäni sitä kaupunkia ei voi sanoa. Kuitenkin siellä on niin mielettömästi nähtävää ja niin mielettömästi tekemistä, että en oikeasti tiedä kuinka monta kertaa siellä voisi turistina käydä. Kerran - pari vuodessa, viidenkymmenen vuoden ajan:) Seuraavalla kerralla voittekin mennä Britsih Museumiin. Itse välttelin monta vuotta sitä paikkaa, koska tiesin, miten valtaisa se on ja kun yhdessä työpaikassa kävimme Lontoossa ja kaikki naiset halusivat käydä siellä, niin sitten oli mentävä. Ihan gigantti laitos...

    Varmastikin kiva matka oli teillä ja eiköhän sinne Lontooseen nähtävää vielä jäänyt:) Terkut "Ossilasta" M-L

    VastaaPoista
  3. Samuel Johnson on tämän lausunut heppu. Eipä varmaan tule aika tylsäksi Lontoossa. Tyttären kanssa skypeltiin tänään, oli selvinnyt kolmen päivän norosta. Äitiä ja kotia on ikävä, kun kovasti sairastaa. Vatsatautista ei kyllä mielellään ota saman katon alle :)

    Sunnuntaina mentiin syömään porukalla sunday roastia pubiin, joka sijaitsi keskustasta katsottuna British Museumista takavasemmalle. Minulla tuli tarve asioida naistenhuoneessa (johtui edellisessä pubissa nautitusta juomasta) ja kun museo oli sopivasti matkan varrella, tulipahan käydyksi museon vessassa. Seuraavalla kerralla tosiaan vähän peremmälle.

    Tänään käytiin hiihtämässä, aamulla oli kaunis aurinkoinen sää. Nyt sataa räntää ja vettä ja tuulee. Kevättä se vaan tekee.

    Terkkuja!

    VastaaPoista

Iso kiitos kommentistasi!