Kesäaikaa odotellessa

Sataa vettä ja räntää. Luntakin on tullut lisää. Yhtenä aamuna oli molempien omenapuiden ympärillä jäniksen jäljet. Jänis oli käynyt kartoittamassa syömättömät kohteet, mutta mies korotti suojauksia ja kaivoi puun vierestä kinosta alemmaksi. 

On täällä kyllä todistettavasti aurinkokin paistanut. 

Rahkamurupiirakka on uunissa. Sämpylät on jo paistettu. Illalla menen leikkimään lapsenlapsen kanssa. Olen aika onnellinen. Olisin täysin onnellinen, jos ei tarvitsisi sekoittaa sisäistä rytmiä viisareita siirtämällä.

Pala kakkua

Olen innokas leipuri. Iltakahvilla tai -teellä pitää aina olla pala kakkua ja maistuuhan se muulloinkin. Vaikka rakastan ruokaohjeita ja keittokirjoja, en ole mikään yltiömäinen kokeilija. Mielenkiintoista ohjetta kokeilen kerran ja yleensä se siihen jääkin. Harva ohje jää elämään vuosiksi tai vuosikymmeniksi. 

Suosikkileivonnaisia on useitakin. Mokkapaloihin ja toscakakkuun kyllästyy tuskin koskaan. Samoin tiikerikakku maistuu aina. 

Yläkuvassa olevaa suklaakakkua meillä on tehty jo useampi vuosi. Kakkutaikinaan tulee kahvia, voita ja suklaata. Se jää keskeltä suklaiseksi ja talven aikana on olen kehitellyt siihen maitosuklaakuorrutuksen. Brunberg tekee laktoositonta maitosuklaata ja se soveltuu hyvin kakkukuorrutukseen.

Rahkahyydykekakkua olen tehnyt 90-luvulta lähtien. Kakku sopii arkeen ja juhlaan. Eilen tein kakun kevään kunniaksi. Nuoriso tulee kylään, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse ihan koko kakkua yksin syödä. Tosin joudun jo maanantaina, tai viimeistään tiistaina, leipomaan jotain uutta iltakahville.

Villatakki lapselle

Melkein valmis villatakki - vain napit puuttuvat. 

Tämä villatakki ei ole helpolla valmistunut. 
Ensin aloin neuloa musta-valkoisesta ja harmaasta langasta raidallista takkia, mutta värit eivät sopineet yhteen. Kainaloihin asti pääsin, sitten purin langat (ja tein niistä sukkia). 

Sitten lähdin tyttären kanssa yhdessä ostamaan lankoja ja päädyimme varsinaiseen väri-iloitteluun. Yksi lanka, monta väriä. 

Aloin neuloa. Kun olin neulonut vartalo-osaa noin 15 cm, huomasin unohtaneeni vähentää resorin jälkeen silmukoita. Purkuhommiin siis. Kun olin toisella kierroksella samassa kohdassa, huomasin toisen reunan olevan tumman ja toisen vaalean. Värijako otti niin silmään, että purin 10 cm ja katkaisin langasta pätkän pois. Kolmannella yrittämällä sain takkiosan valmiiksi. Hihat tulivat kerralla hyvät, mutta kun rupesin neulomaan kaarrokeosaa, televisiota katsellessa tein liian tiukkaa ja jouduin purkamaan viisi senttiä pois. Nappilistojen neulominen ei ole mielipuuhaa ja siinä värkätessä tein nappilistaan neljä reikää viiden sijasta. Kyllä silläkin pärjää, en alkanut purkaa. Pääntietä päätellessä purin kahdesti, jotta sain sopivan ei-niin-tiukan pääntien. Vielä kun uskaltaisi alkaa päätellä lankoja ja sitten ostamaan sopivat napit. Jos yrittäisi ostaa kerralla hyvät.

Malli: BabyDROPS 19-4

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5

Koko: 12 - 18 kk

Fiilis: tulihan se valmiiksi

Vielä Lontoosta...

Tammikuinen Lontoon reissu oli itselleni ensimmäinen, vaikka Englannissa olin jo neljättä kertaa. Tämän takia kävimme kiertelemässä perinteisiä nähtävyyksiä, ettei sitten seuraavalla kerralla tarvitse niitä lähteä etsimään. Ja taisipa niitä nähtävyyksiä jäädä sittenkin vielä katsomatta... 

Ehdimme käydä kahdessa museossa. Ensimmäinen oli pojan valinta, Imperial War Museum, ja toinen oli sitten oma valinta, Natural History Museum, jossa käytiin miehen kanssa kahdestaan. Menimme heti aamukymmeneltä ja tästä huolimatta pääovella oli sadan metrin jono. Opastaja neuvoi sisälle sivuovesta ja sieltäpä olikin hyvä kävellä suoraan sisälle. 

Molempiin museoihin oli vapaa pääsy perienglantilaiseen tyyliin. Molemmissa museoissa nautittiin a nice cup of tea ja oli mukava huomata, että kahvilassa oli hinnat kohdillaan. Kohtuuhinnat näkyivät kyllä täynnä olevassa kahvilassa, mutta pienellä odottelulla pöytäkin vapautui nopeasti. Eihän sitä lomalla nyt kiire pidä olla.

En matkusta shoppailun vuoksi, mutta kieltämättä Englannissa on pari pakollista ostospaikkaa. Ensimmäinen on Boots, josta ostan hopeashampoota harmaantuville hiuksilleni. Iso pullo shampoota tai hoitoainetta maksaa kolmisen puntaa, pienemmän pullon saa alle kahden punnan. Ja tytär tuo joka kerta Suomessa käydessään äidille lisää shampoota, jos pääsee loppumaan. Toinen on Whittard, josta käyn ostamassa teetä. Ja siis irtoteetä, ei pussiteetä meille kiitos kuin hätätapauksessa. 

Koska tällä reissulla oli mukana toinenkin tyttäreni, kävimme Bond streetin Longchampilla. Eihän naisella voi olla liikaa laukkuja ja muutama väri puuttuu vielä Le Pliage -värisuorasta.

Ja kun ihan tarkkaan mietin, myös Cath Kidston kuuluu joka kerta käyntikohteisiin. Kukkaihminen en ole, mutta pallomekko pääsi ostoskoriin. Pitkistä jaloistani johtuen se on minulle lähinnä tunika. Kirjakaupoissakin käyn, mutta tällä kertaa en ostanut yhtään kirjaa. En edes yhtään keittokirjaa. Jamie Oliverin pari lehteä kyllä piti ostaa. Tyttäreltä sain Jamien Comfort Foodin joululahjaksi. 

Mainittakoon vielä, että kävimme Covent Gardenin Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Enpä ole tainnut koskaan syödä niin täydellisesti keitettyä pastaa. Tytär oli varannut pöydän etukäteen ja vaikka menimme hieman etuajassa, saimme pöydän muutaman minuutin odottelun jälkeen. 

Näistä Lontoon kuvista ja tunnelmista  takaisin nollakeli-pääkallokeli-Suomeen.

Nyt maaliskuussa voisi jo alkaa suunnitella kesälomareissua. Tätä silmällä pitäen hain kirjastosta pari matkaopasta, mm. päivitetyn Kroatia-oppaan. Mp-matkagarderobiin tarvitsen selkää tukevan ja lämmittävä vyön, jota taidan lähteä ensi viikonloppuna etsimään. Näin viime kesänä Sveitsissä eräällä saksalaisella moottoripyöränaisella sellaisen tyylikkään version, jota yritän etsiä. Olisi pitänyt käydä rohkeasti kysymässä vyön valmistajaa. 

Kuulemisiin!