Joululoma loppuu, uusi vuosi alkaa

Jouluaika on ohi. Joulutähdet ja kynttelikkö on jo pakattu, kuusi saa olla vielä uuteen vuoteen asti. Uuden vuoden alkajaiseksi haluan kuitenkin riisua kodin ylimääräisestä krumeluudesta ja alan viettää pelkistettyä tammikuuta. Tipatonta tammikuuta en vietä, koska jouluksi ostettua punaviiniä ei ole vielä avattu. Jos vaikka tammikuussa ottaisi lasillisen tai kaksi.

Uudenvuodenaattona kuopus lähtee takaisin Englantiin ja itse menen töihin. Lomailu loppuu (tähän tottuu niin äkkiä) ja paluu arkeen odottaa. Migreeni on tehnyt tuloaan jo pelkästä ajatuksesta. 

 
Onneksi päivä on jo kukonaskeleen verran pitempi ja pitenee koko ajan. Hiihtokausi on avattu ja uimassakin olen käynyt sulattelemassa kertymiä. 

Liikunnallista ja terveellistä uutta vuotta 2013! 

Ja niitä rakettejahan ei ole sitten pakko ampua ja jos on ihan pakko, niin ottakaa huomioon koirat ja muut eläimet.   

Joulupäivänä

... on ollut pakkasta yli -20 astetta
... kuu on melkein täysi
... jäälyhdyissä kynttilät ovat tuikkineet melkein taukoamatta

... samoin monta vuotta vanhassa kynttilälyhdyssä, jonka olen ostanut aikoinaan tyttärelle.    
Tänä jouluna olen ilahtunut mm.
- skype-puhelusta Australiaan
- jouluaattoaamun saunasta
- uudesta uimalakista
- bataattilaatikon saavuttamasta suosiosta
- hyvistä (kirjaston) kirjoista
- aattoiltana nähdystä U2-dokumentistä
- pitkistä yöunista
ja ihan kaikesta muusta mukavasta, jota en nyt muista.

Joulu tulla jollottaa

Jouluaatto on parin yön päästä eikä stressistä tietoakaan. Tänään on korvapuustipäivä ja huomenna nuoripari tulee lohisopalle (jälkiruoaksi hillakakkua). Kinkku, kana ja laatikot ovat sulamassa. Huomenna laitetaan perunalaatikko imeltymään ja kala suolaantumaan. Eipä sitä sitten muuta kuin  

rauhallista joulua.

Flunssatuttaa

Ennen Englannin reissua alkanut flunssa ei meinaa parantua millään. Yhden antibioottikuurinkin olen syönyt ja kaikenlaisia muita yhdistelmiä olen kokeillut. Kurkkukipuun olen juonut kymmeniä litroja teetä tai ainakin se siltä tuntuu. Pari päivää levähdän nyt kotona ja yritän uskoa, että lepo auttaa. Kolmen viikon sairastelun jälkeen alan jo unohtaa, miltä tuntuu olla terve. Töissä on ollut melko stressaavaa, joten uskon sen olleen osasyynä sairastumiseen. Kyllähän ihmisen terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat joskus muutkin kuin virukset.

Mutta vähän iloistakin juttua. Työkaveri antoi lahjaksi pikkupaketin kiitoksena avusta.

Harvoin saatuna kiitos tuntuu vieläkin paremmalta kuin uskoisi.

Työpaikkani sijaitsee neljännessä kerroksessa ja kirkkaina aamuina taivaanrannassa on vaihtuva valoshow.

Valoilmiö keskellä kuvaa ei ole ufo vaan kattolampun heijastuma ikkunasta.

Vielä yksi päivä ja sitten talvipäivä seisahtaa.

Viikko enää jouluun on

Vapaapäivä. Lunta sataa hiljalleen.
Tänä vuonna vietämme kohtuullista joulua. Lahjoja on korissa vain muutama, nekin tarpeellisia (toivottavasti). Miehen kanssa emme osta toisillemme mitään. Meillä on jo kaikkea, mitä tarvitsemme. Ruokaa laitetaan just sen verran kuin syödään. Miehelle kinkkua, naisille lohta ja roast chicken. Porkkana-, lanttu- ja bataattilaatikkoa. Yksi vihreä salaatti riittää. Jälkiruoaksi sekametelisoppaa ja kakkua. 
    

Satamassakin on hiljaista.

   

Rauhallista (työ)viikkoa!

Rantakuvia Bournemouthista

Näissä maisemissa olin kaksi viikkoa sitten ja kahden viikon kuluttua vietetään vuoden toiseksi viimeisintä päivää. Englantilaiset lentävät tänäkin vuonna Suomeen katsomaan lunta, kaamosta ja joulupukkia. Kuopukseltakin on kyselty, että oletko nähnyt revontulia. Itse emme ehkä osaa arvostaa omaa maata samalla tavalla kuin muut, haaveilemme jostain paremmasta tai ainakin jostain muusta. Toisaalta itsekin haaveilen tälläkin hetkellä auringosta, sen valosta ja lämmöstä...

Villasukat

Sain muutama viikko opiskelijaystäviltä lahjaksi lankaa ja puikkoja.

Puikot ovat visakoivua ja minulle aivan ensimmäiset puiset puikot. Puiset ovat kevyet ja luistavat hyvin. Teenkin samalla tavalla kuin puikot antanut ystäväni ja vaihdan vähitellen kaikki puikot puisiin.

Ja tällaiset sukat puikoilla neuloin:



Päivä on lyhentynyt.

Otin kuvan sunnuntaina kahdentoista aikaan eli silloin, kun päivä oli valoisimmillaan. Aurinko ei todellakaan nouse kovin korkealle ja päivän pituus onkin lyhentynyt alle neljään tuntiin. Onneksi talven selkä taittuu ensi viikolla.

Rauhallista ja stressitöntä viikonloppua.

Englannista bataattilaatikkoon

Viikko sitten olin näissä maisemissa:

Bournemouthissa Englannin etelärannikolla. Pitkän hiekkarannan vuoksi aluetta kutsutaan Englannin Rivieraksi. Ilmasto on lauhkea ja alueella sataa vähemmän kuin muualla Englannissa keskimäärin. Vaikka yöllä lämpötila laski nollan tuntumaan, päivällä aurinko lämmitti mukavasti. Paikallisten mukaan oli epätavallisen kylmä, mutta se ei estänyt ihmisiä kulkemasta sortsit jalassa. Tosin suurin osa turvautui talvitakkeihin.

Asuin hotellissa, sillä tytär asuu opiskelija-asunnossa.
  Hotelli oli rakennettu vuonna 1812 ja käytävät olivat sokkeloisia. Kaikki käytävät ja lattiat oli päällystetty punaisella, paksulla kokolattiamatolla eli lattiat olivat lämpimät. Ikkunat olivat sen verran hataria, että olin kiitollinen lämpimästä ilmasta. Hotellin ravintolassa oli elävää musiikkia ja se oli iltauniselle kovaääninen painajainen, mutta siitäkin selvisin korvatulppien ansiosta. Aamiainen oli mannermainen: tee erittäin hyvää ja aamiaisinbuffetin lisäksi listalta sai tilata kaikkea munista pekoniin ja pavuista kippersiin (leivitetty kalaa).

Matkan aikana ehti marraskuu vaihtua joulukuuksi ja itsenäisyyspäivänä pidin laatikkotalkoot. Eilen sanomalehdessä oli artikkeli: joulu on valmisruokien juhlaa. Tämä on niin totta, sillä nyt pakastimessa on paistovalmiit porkkana-, lanttu- ja bataattilaatikot.


Tyttäret suorastaan rakastavat bataattilaatikkoa ja kuopuksen kaverikin on kuulemma haikaillut bataattilaatikkoni perään. Siispä Ella, jos luet tätä, olen tehnyt sinulle oman rasiallisen!

Yleisön, oikeastaan vain annamarin, pyynnöstä tässä 
bataattilaatikon ohje:

Ostetaan noin kilo bataattia, kuoritaan, pilkotaan ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsäksi.  Vesi saa just peittää bataatit. Kaadetaan keitinvesi kannuun tms. myöhempää käyttöä varten ja soseutetaan bataatit. Sekoitetaan joukkoon 2 rkl korppujauhoja, 1 muna, ripaus kanelia ja siirappia (hunajakin käy), mikäli tykkää oikein makeasta laatikosta. Sekoitetaan keitinlientä tarpeen mukaan, massa saa olla löysää. Maistetaan ja lisätään suolaa tai muita mausteita oman maun mukaan.

Tässä vaiheessa pakastin laatikot, mutta voihan nämä tehdä valmiiksi astikin. Paistolämpötila saa olla noin 175 °C.  Paistetaan kypsäksi. Valitettavasti tämän tarkempia ohjeita ei ole, koska en ole ikinä tehnyt laatikkoa minkään erityisen ohjeen mukaan.

Myös lanttulaatikon teen suurin piirtein samalla ohjeella.

Vielä pari viikkoa jouluun. Kaikenlaista ehtii tehdä, jos huvittaa. Ja jos ei huvita, voi vaan olla.

Joulukuu on melkein tässä

Marraskuun toiseksi viimeinen päivä - onneksi, sillä marraskuu lienee vuoden ikävin kuukausi. Pimeää, märkää ja koleaa. Ainakin tällaisena lumettomana vuonna marraskuu ei tuntunut loppuvan milloinkaan.



Vaikka kaipaan aurinkoa ja lämmintä, lähden katsomaan ensimmäisen adventin viettoa ja englantilaista joulutoria Bournemouthiin. Tosin sinnekin on luvattu aurinkoista ja lämpötila pysynee plussan puolella. Vaikka tytär kulkee vielä trenssi päällä, itse pukeudun villakankaaseen. Ei lämpö luita riko, sanoi paappa. 

Rauhallista adventtia kaikille! 

 

Murhetta ja iloa

Koiran selkäkipu on hallinnut mennyttä viikkoa, eikä töiden ohella ole paljon mitään muuta ehtinyt murehtiakaan. Olen kuitenkin sellainen, että asiat pitää murehtia kerralla, eikä jättää niitä vuosiksi hautumaan. Nyt koira voi paremmin, mutta päätös on tehty: mikäli mäyräkoirahalvaus tulee kohdalle, koira pääsee autuaammille (siilin)metsästysmaille. Toivottavati näin ei kuitenkaan käy vielä pitkään aikaan.

  Iloakin on ollut. Opiskelun aikana tutustuin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa matkustettiin junalla, asuttiin asuntolassa, istuttiin yliopiston kahvilassa ja keskusteltiin tunteja. Eihän tällaista verkostoa voi jättää, vaikka valmistumme yksi kerrallaan tämän ja ensi vuoden aikana. Kutsuin siis naiset kahvittelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. "Ja kyllä me akat naurettiin niin."

 

Ja tietenkin tarjolla oli perinteistä rahka-kermakakkua. 
 

Sukkia ja nikkarointia

Sukat ovat omaa valmistetta ja nikkaroinnit omaa suunnittelua. Mies jaksaa aina toteuttaa mun suunnitelmat.

Nämä sukat lähtivät annamarin miehelle tilaustyönä Etelä-Suomeen. Sukkien kuvaaminen näyttää olevan haasteellista: joko varsi tai jalkaosa näyttää lyhyeltä. Nämä ovat kuitenkin ihan oikeasti miesten kokoa.




Puulaatikko nikkaroitiin ylimääräisistä laudoista ja maalasin sen itse hieman huolimattomasti (mies maalaa aina liian huolellisesti), jotta se näyttäisi sellaiselta rouhealta ja käytetyltä.


Kun syksyllä myin gradupöytäni, aloin etsiä pientä, sievää atk-pöytää. Etsin siis vanhaa, second handia, mutta sellaista pöytää en löytänyt liikkeistä, kirppareilta enkä toreilta ja turuilta. Siispä etsin netistä kuvan pöydästä, jonka haluan, ja mies toteutti sen. Meillä oli varastossa tyttären asunnossa ollut vanha ikean umpipuinen pöytä kappaleina ja näistä kappaleista tuunattiin mulle pöytä. Pöytä sai pari kerrosta maalia ja siinä se sitten on. Pöytä on jo sijoituspaikalla makuuhuoneessa, mutta haluan pinnan olevan kunnolla kovettunut ennen kuin otan sen käyttöön. Parempia kuvia tulee varmaan joskus myöhemmin. 
 

Viikonloppuna toivutaan

Jo toinen viikonloppu peräkkäin migreeniä sairastaen. Perjantaina jouduin lähtemään töistä kesken päivän, mutta iltapäivällä vahvojen lääkkeiden ansiosta pystyin käymään pikkukävelyllä koiran ja miehen kanssa. Kevyt kävely lievittää päänsärkyä, kuten myös hartioiden kevyt hieronta ja saunominen lievässä lämmössä. Kaikki pitää olla siis hyvin kevyttä. Äänet varsinkin. Ja vain migreenin yllättäessä pimeys on suotavaa, eipä muuten. Kuvat ovat siis perjantailenkillä otettuja.


Lauantai meni vielä toipuessa, mutta sunnuntai on mennyt ilman lääkkeitä. Kunnon virkamies toipuu aina maanantaiksi ja sitten onkin taas neljä päivää aikaa kasata stressiä kroppa täyteen... Pitäisi taas kuunnella itseään paremmin, syödä säännöllisesti, nukkua kunnon yöunet ja ulkoilla. Ja muistaa, että työasioista ei juuri stressiä kannattaisi ottaa.

Lamppu

Baaritiski on ollut kovassa käytössä ja ehdottomasti parhaimpia paikkoja kotona. Palvelukin on pelannut ihan mallikkaasti.

Pimeiden iltojen ja harmaiden päivien vuoksi valaistukseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, mutta lampun pitää myös viehättää silmää. Niinpä lampuksi valikoitui...

...Ikean Hektar. Lampussa on kivasti teollisuushenkeä ja karheutta, mutta toisaalta se on väristään huolimatta aika huomaamaton. Ja pääasiahan on, että lehden näkee oikein hyvin lukea ikänäköisilläkin silmillä.

Harmaa sunnuntai

Tarjosin perjantaina työkavereille kakkua valmistumisen johdosta.  En halua olla keskipisteenä, mutta nyt niin moni kävi kyselemässä, että koskas saa kakkua ja niinpä annoin periksi. Ei ollut puheita eikä taputuksia. Viinipullon sain ja kehoituksen jatkamaan kohti tohtorintutkintoa.



Sunnuntai ja sataa räntää. Päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan, eikä se varmaan tästä enempää valostukaan. Kynttilät palamaan ja sukkapuikot kilisemään.

Tuunattu kynttelikkö

Melkein jokaisessa huushollissa on ollut tai on edelleenkin kolmionmallinen ikkunakynttelikkö. Myös kauppojen valikoimista tämä malli ei taida poistua koskaan. Kynttelikön voi myös tuunata helposti uuden näköiseksi, jos se tuntuu vanhalta ja iänikuiselta.

1. Pyyhi kynttelikkö puhtaaksi.
2. Suojaa kynttilät maalarinteipillä (ja sen loppuessa tai puuttuessa foliolla).
3. Suihkuta spraymaalilla ihan minkä väriseksi vaan haluat. Väriä voi vaihtaa vaikka joka vuosi.
4. Valmis ja joulu on taas askeleen lähempänä.

Joulu mielessä

Lokakuu päättyy ja eikö marraskuussa saakin jo virallisesti ajatella joulua? Olen tainnut ottaa vähän förskottia...

Paketti

Sain paketin Australiasta.

Paketista löytyi TimTameja (nam!) ja lapanen... ja lapasesta löytyi puhelin. Nyt tätä pitäisi vaan opetella käyttämään. Valkoinen bling-bling-laukku on yhdistetty lompakko ja puhelinkotelo.