Hyvää ja rauhaisaa joulua

Tänä vuonna vietämme Oulussa valkeaa joulua. 

Joulustressiä ei ole ollut, ei varmaan tulekaan.
Kuntoutuksen viimeinen jakso takana ja takaraivossa ajatus siitä, että itseään pitäisi hoitaa paremmin. Siinäpä tavoitetta loppuvuodeksi ja varsinkin ensi vuodeksi. Resepti on yksinkertainen: ei ylitöitä, enemmän monipuolista liikuntaa ja monipuolinen ruokavalio. 

Toivon jokaiselle rauhaisaa joulunaikaa!

Käsityölaatikko täyttyy

Nyt on buumi päällä ja monia töitä yhtä aikaa puikoilla. On lapasta, sukkaa, kämmekästä, pipoa... 

Jokaisella vauvalla pitää olla 

tietenkin junasukat. 
Yhdet jo pikku-Eellä on, 
nämä ovat astetta isommat. 

Helpot ja yksinkertaiset kämmekkäät. 

Näitä on mukava neuloa Murdochin murhamysteereita katsellessa. 

Laatikko alkaa täyttyä. 

Osa menee joulupakettiin, 

osa pitää lahjoittaa muuten vaan.

Enää reilu kuukausi jouluun. 

Enää reilu kuukausi, 

kun päivä alkaa pidentyä.

Broken seed stitch -kämmekkäät

Löysin Lankakauppa Kerän blogista kivat kämmekkäät ja sellaiset piti laittaa puikoille ihan heti.

Lanka: Dropsin Karisma (musta 1 kerä, vaaleaa ehkä vajaa puoli kerää)
Puikot: nro 3
Silmukoita: 44 s. 
Koko: miehelle 

Aloitin jo toiset 40 silmukalla ja varmaan teen näitä pukinkonttiin muutamat. Itselle taidan tehdä lapaset samalla neuleella.

Voileipäkakkuja

Tein ristiäisiin pari voileipäkakkua. Kinkku-suolakurkku-juusto sekä kylmäsavulohi-tsatsiki -täytteellä. Täytteissä lisänä tuorejuustoa turkkilaisella jogurtilla notkistettuna sekä persiljalla/tillillä maustettuna. Hyvää oli - vaikka itse sanonkin.

Arastelin monta vuotta voileipäkakkujen tekemistä ja loppujen lopuksi ne ovat tosi helppoja tehdä. Teen kaikki täytteet valmiiksi, sitten leivät ja kostutusliemi, ja sen jälkeen kaikki onkin pelkkää kokoamista. Yksi yö jääkaapissa mehustumassa ja seuraavana päivänä tuorejuustosekoitus ja koristeet päälle. 

Villahousut

Pikkuisen kärppäväriset villahousut ovat olleet jonkin aikaa jo valmiit. Viimeistely ottaa aina aikansa. Kuminauha paikoilleen ja kudoin pienen etutaskun, johon pirjomarjatalle voi sujauttaa euron pillimehua varten. Tosin pojan mukaan jäähallissa ei eurolla saa enää mitään. Ohje housuihin on omasta päästä, mutta silmukkalukuja ja kavennusvinkkejä olen ottanut vähän sieltä sun täältä, mm. Novitan sivuilta. Tein ensin lahkeet ja sitten kudoin yläosan yhtenä osana. Kavennuksissa ja takaosan korotuksessa sai kyllä olla tarkkana. Nämä ovat kokoa 74, joten passelit vasta ensi talven pakkasaikaan. Ihan sopivasti siis.

Viikoloppuna juhlitaan sitten ristiäisiä. Huippua! 

Hyvää viikonloppua, vaikka tulossa on säätiedotuksen mukaan synkkä ja myrskyinen yö.

Moottoripyörällä jossain Euroopassa

Teimme menneenä kesänä kaksi moottoripyöräreissua. Ensimmäinen matka kulki Saksan ja Itävällan kautta Garda- ja Comojärvelle. Sieltä tultiin takaisin Sveitsin, Liechtensteinin, Itävallan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Pienempi reissu tehtiin Lappiin, mutta käväistiin myös Norjan puolella.

Bamberg, Saksa

Yleensä kysytään, miten kaikki tarvittava tavara saadaan mahtumaan mukaan. Reissatessa ei tarvitse paljon tavaraa. Perussetti on 2 toppia, 2 lyhyt- ja 2 pitkähihaista paitaa. Neule, farkut ja sortsit. Bikinit tietysti. Alusvaatteet ja muutamat sukat. Yhdet kengät ja flipflopit. Hammasharja, tahna, perusrasva, dödö ja aurinkorasva. Iltapuku ja korkokengät voi unohtaa, samoin hiustenlaittovälineet ja meikit. Huulipuna ja ripsiväri on mukana, mutta yleensä jää nekin käyttämättä. Sitten jotain pientä sälää on mukana, matkalukemista ja sellaista. 

Riva del Garda, Italia

Parasta reissaamisessa on matkalla oleminen kokonaisuudessaan - ja maisemat! 

Passo de Spluga, Italian ja Sveitsin rajalla.

Syyskuu on sadonkorjuun aikaa

Syyskuu. Aurinko paistaa ja lämpö hellii, päivisinkin lämpötila kohoaa melkein kahteenkymmeneen. Puolukoita on mättäät punaisenaan. Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä metsään ja illalla puoli kymmenen aikaan laskin mehumaijasta viimeiset mehut. Siinä välissä olin putsannut marjat ja keittänyt hilloakin. Rakastan sadonkorjuuaikaa!

Piha (vaikka pieni onkin) on jäänyt ihan retuperällä. Ei jaksa. Keväällä sitä on täynnä virtaa ja suunnitelmia, syksyllä pitää näköjään jo ottaa vähän rennommin. Nurmikkokin pitäisi leikata (onneksi ei oo bensaa koneessa).  Kesäkurpitsojen suhteen ollaan oltu omavaraisia koko kesän ajan, vieläkin satoa tulossa. Olen tehnyt kesäkurpitsapihvejä ja jos jollakin kiinnostaa, tässä ohjetta:

- karkeaksi raastettu kesäkurpitsa tai kaksi valutetaan siivilässä, vähän suolaa voi nakata joukkoon
- puristetaan viimeiset nesteet käsin ja sekoitetaan joukkoon vehnäjauhoja (1-1,5 dl) ja 1-2 munaa
- mausteeksi suolaa, pippuria, yrttejä, chiliä, ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä
- paistetaan pannussa (öljyä pannuun) rapsakoiksi pihveiksi (mieluummin ohuita)

 Näitä meillä on tehty monesti ja maistuvat vielä seuraavanakin päivänä, jos ei kaikki mene kerralla.

Koska kuvaa pihveistä ei ole, lopuksi pari kuvaa kesälomareissusta. 

Hallstat, Austria. Kannattaa käydä, jos ajelee tuollapäin.

Mamma ja sen rakas

Isoäti, mummo, mummu, mummi, muori, ämmä, fammu, tummu... ja minä olen mamma. 

Tyttönen päätti syntyä samana päivänä mamman kanssa. Näin perinne jatkuu, sillä kuopukseni on syntynyt samana päivänä kuin äitini.

Kuvassa vauva tädin sylissä. Täti tuli Koreasta asti vauvaa katsomaan, kun meidän pienessä suvussa tätä ihmettä ei liian usein tapahdu.  

Raparperilaatat

Kotiremontti on siinä pisteessä, että lattialämmitysputket on vedetty ja lattia valettu. Seinätkin alkavat olla paklausta vaille.

Betonin tilaaminen on tarkkaa hommaa, mutta liikaahan sitä tahtoo tulla. Keväisen valun yhteydessä liian kanssa pärjättiin tekemällä mehukanistereista verkonpainoja, mutta nyt liika oli todellakin liikaa. Konstit on monet betonin kanssa, mutta kiireessä täytyy olla nopeasti luova.

Vilkaisin äkkiä netistä raparperinlehtilaattojen ohjeen ja sovelsin näin:
* raparperinlehden voitelin öljyllä
* levitin päälle betonia
* laitoin vahvikkeeksi kanaverkkoa
* päälle lisää betonia
ja sitten vaan annetaan kuivua.


  
Eipä hullummat ensikertaisen tekemiksi.

Kottikärryllinen betonia meni naapuriin ja sitten tein ämpärissä pari ruukunjalustaa. Miehen kaveri teki vielä muutamat laatat ja saatiinhan koko lasti tuhlatuksi.

Takapatiokin on saanut uuden pinnan. 
Vielä on auringonottokelejä! 

Hyvää loppukesää!

Kehto

Meistä on tulossa isovanhempia eli mamma ja pappa ihan tässä muutaman viikon sisään.

Mies teki vauvalle kehdon, josta toivomme tulevan perintöhuonekalun. 

Nykyaikana ei varmaan kovin moni huonekalu taidakaan kestää sukupolvelta toiselle.

Isoäidinneliöitä kesäkukkatyyliin

Monen vuoden jälkeen olen innostunut virkkaamisesta. Normaalisti minulle on riittänyt pipo tai kaksi, jonka jälkeen ranne on ollut niin kipeä, ettei virkkaamisesta todellakaan ole tullut mitään.

Meneillään olevan remontin myötä ajatukset ovat jo siirtyneet sisustusasioihin (vaikka lattiatkin ovat vielä valamatta) ja päätin suunnitellun hillityn värimaailman vuoksi piristää tulevaa vierashuonetta itse tehdyllä torkkupeitolla. Siispä menin lankakauppaan ostamaan bambu-puuvillalankaa ja yllätyksekseni virkkuukoukutkin ovat kehittyneet ergonomisiksi - eipä ole tullut ranne kipeäksi (niskat kyllä ovat useinkin jumissa).

 
En halunnut tehdä perinteisiä isoäidinneliöitä, mutta en halunnut myöskään kovin monimutkaista mallia. Attic24-blogista löysin Summer Garden Granny Square -mallin ja tällä mennään.

 
Nyt on 90 neliötä valmiina.

Nämä pitäisi vielä päätellä ja yhdistää joskus...

Perjantairuusu

Ojennan ruusun itselleni. Takana viikko kuntoutuksessa. Ryhmäkeskustelujen lisäksi olen harrastanut pilatesta, kahvakuulaa, kuntosalia, allasjumppaa, kävelyä... naurettu ja puhuttu syvällisiä ihanien ihmisten kanssa. 

Vielä yksi viikko töitä ja sitten lomalle! Kylmästä ilmasta ja sateesta huolimatta elämä on ihan hyvää tällä hetkellä. 

Kivaa viikonloppua itse kullekin!

ps. minut löytää myös instagramista:
http://instagram.com/arjahan!

Yötön yö

Viime viikonlopun Lapin lomalla saimme nauttia yöttömän yön auringosta.
On se vaan jotain niin upeaa, ettei sanoin voi kuvata (kuva otettu iPhonella). 

Hyvää loppuviikkoa!

Kevyt kesähaaste

Pieniä timantteja -blogin Virpi nakkasi haasteella ja sehän osui ja uppos. Täytyy välillä murtaa vanhat käyttäytymiskaavat ja pinttyneet tavat, minähän en siis todellakaan ole mikään haasteihminen. Nyt olen! 

1. Nautitko auringossa olemisesta?

Kyllä, kyllä ja kyllä. Vaaleaihoisena ja herkästi palavana käytän kunnon suojakertoimia ja lierihattua, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin loikoilu auringossa hyvää kirjaa lukien. 



2. Mistä kesäkukista pidät eniten?

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Jostain syystä perinteiset samettikukat viehättävät aina. 

3. Mitä tulee mieleesi sanoista lapsuuden kesät? 

Mummola Etelä-Pohjanmaalla, jossa vietin lapsuudessani kesälomia. Pappa tai eno kuskasi uimaan ja isolta mansikkamaalta löytyi aina makeat marjat välipalaksi. 


4. Kesäaamu vai kesäilta?

Molemmat. Kesällä ei haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan. 

5. Kesäherkkusi? 

Grilliruoka ulkona nautittuna. Savustettu kala. Uudet perunat. Lapsena olin ronkeli, nykyään syön melkein kaikkea (kiitos ei sipulille).   Kuvat Sodankylän Kukasjärveltä, jossa vietimme pitkää viikonloppua. Käki kukkui, eikä aurinko laskenut. 

En haasta ketään, mutta luen mielelläni muiden kesämietteitä.

Raparperi-rahka-murupiirakka

Pihan raparperit ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä ja alkukesällä on mukava leipoa tuoreista raparpereista piirakoita ja tehdä kiisseliä. Loppukesän sadosta keitetään hilloa ja mehua.

Tämän uuden raparperipiirakan ohjeen löysin Siltakulma-blogista. Tällä kertaa tavoistani poiketen noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Tosin raparperin määrää en mitannut, käytin piirakkaan 5 isohkoa vartta.



Ohje muistuttaa hyvin paljon omaa rahkamurupiirakan ohjetta, mutta eihän nämä peruspiirakat enää uusia innovaatioita ole. Peruspiirakan eri variaatioita vain.

Että tällainen toukokuu

Kovin on ollut outo toukokuu kaikin puolin. Ensin tuntui siltä, ettei kevät ala ollenkaan. Maakin oli jäässä vielä toukokuun alkupuolella. Sitten sää alkoi lämmetä ja yhtäkkiä saatiin nauttia hellepäivästä. Ruoanlaitto ja ruokailu siirrettiin pihalle, eikä sisälle meinannut malttaa mennä millään. Kasvihuoneessa on siemenet itämässä ja taimet kasvamassa. Eilen hain läheiseltä puutarhalta muutaman tomaatintaimen.

Pihalla on tapahtunut. Iso terijoensalava sai mennä ja tilalle olen tehnyt sekalaista kasvirykelmää. Kuvia sitten myöhemmin, jos on näytettävää. Sain tuttavalta pilvikirsikan taimen ja sen toivon lähtevän kasvuun.

Mutta on ollut surukin suuri. Mäyräkoira Olli siirtyi metsästämään siilejä vihreille niityille. Ikävä on kova.

Käveltiin Oulujoen rantaa

Joskus on kiva vaihtaa maisemaa - vaikka vain aamulenkin ajaksi.

Kalastuskausikin on avattu: vappuaattona verkot veteen ja tänään oli pari sankollista siikaa,kuhaa, ahventa ja yksi taimen. Se oli kahden talouden kalastuskunnalle sanko per mies ja taimen puoliksi. Ei ole muutamaan päivään ongelmia menuun kanssa ja jos huomenna on verkoissa sama satsi, saa jo naapuritkin osansa.  Koska elämä ei koskaan ole täydellistä, auto sammui tien varteen. Hinausautoa odotellessa. Onneksi kaverin autossa on peräkoukku, saatiin vene pihaan ja kalat kylmään. 

Muistin virkistykseksi yksi kuva kuukauden takaa - ei siitä kauaa ole, kun vielä harrastettiin talvikalastusta. 

  

Remonttia sekä ostoksia ja myssy vauvalle

Remonttipäivitystä:

Makuuhuoneen ja tuulikaapin lattia on valettu ja hiottu. Seinät on levytetty ja osin paklattukin. Etualalla olevaan syvennykseen tulee (avo)naulakkosysteemi.

 
Etuovesta kulkeminen on välillä mahdotonta, joten vaihdettiin takaovi uuteen. Nyt sieltä kehtaa kulkea tuttujen lisäksi vieraatkin.  Oven vieressä uudet pihakenkäni. Lidlistä hintaan 5,99 €. Irroitettava sisäpohjakin - kätevää. (Ei ole kyllä kiinalaiselle tekijälle paljon jäänyt käteen.)

Ja sitten mini-ihmiselle vähän hankintoja: Finlaysonin norsupussilakanat ovat vain niin ihanat. Nuoripari kävi (norsu)safarilla Keniassa häämatkalla ja toivottavasti mini-ihminenkin pääsee vielä joskus näkemään ja kokemaan yhtä hienoja elämyksiä.

Pieniltä kirpputoreilta tekee usein ne parhaimmat löydöt. Kävin Honkapirtillä (paikallinen "seurantalo") MLL:n kirpputorilla ja tein omasta mielestäni hyvät ostokset: Brion juna 4 €, karttapallo 2 € ja norsu (tietenkin) 0,50 €.   
Ja sitten lopuksi myssy. Kudoin 26 vuotta sitten esikoiselle samanlaisen myssyn ja miksipä etsiä uutta mallia, kun tämä perinteinen on vaan niin hyvä. Lankana Novitan Wool ja ohjeenkin otin Novitan sivuilta.  Sellaista tällä kertaa pitkästä aikaa. Meinattiin lähteä mökille, mutta lupasi niin kylmää ilmaa, ettei taideta mennäkään. Tosin olen loppuviikon talvilomalla, joten ilmat ovat ihan sen mukaiset. Olkaapa kunnolla, vappukin on ihan kohta. 

Remonttia ja yksi neulomus

Meillä tehdään pientä pintaremonttia...

Mies on purkanut ja rakentanut uudelleen. Tästä tulee vierashuone ja etualalla on osa eteisestä.

Itse olen jääkiekon finaalihuumassa neulonut tulevalle mini-ihmiselle kärppätakin. Nyt on housut tekeillä. Vielä pipo ja sitten on ensi kevään finaaliasu valmis.  

Siirryin omassa organisaatiossa eri hommiin, väliaikaisesti vain, mutta kummasti on piristänyt mieltä ja aivotkin on voinut asentaa eri vaihteelle. Numeroiden kanssa puuhastelu on vaihtunut kirjoitushommiin. Kliseisesti voin sanoa, että vaihtelu todellakin virkistää.

Tuubihuivi

Olen erikoistunut välillä neulomuksiin, jotka eivät miellytä itseäni sitten ollenkaan. Ensin tein (omasta mielestäni) rumat sukat *klik* ja nyt sitten tuubihuivin, joka ei vaan niin sanotusti natsaa. Lanka on Dropsin Alpacaa ja fiksu purkaisi tekeleen ja käyttäisi langat johonkin muuhun. En vaan jaksa. Siis jos joku haluaa rumat sukat tai alpakkalangasta tehdyn tuubihuivin, sanoo hep ja laittaa s-postia tuohon valostavarjoon(at)gmail.com -osoitteeseen. Saisi pois kaapista kuleksimasta. Pitäisi tällä iällä jo tietää, mitä tekee ja mitä ei. 

Keväästä ei ole tietoakaan, mutta onpahan ainakin lunta maassa. Onneksi en innostunut vielä pihahommista sen kummemmin ja lumikola oli vielä käyttövalmiina. Se on talviflunssakin iskenyt ja keuhkot täynnä jotain muuta kuin happea. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua.

Minineuleita

Olen saamassa ylennyksen, sillä minusta on tulossa mummo.

Tällaisia minineuleita kudon siis nykyään. Elokuussa pitäisi mini-ihmisen ilmaantua maailmaan. 

Talvi on ollut vähäluminen ja puolet pihasta on jo paljaana. Yleensä äitienpäivän aikaan pystyy haravoimaan pihaa, tänä vuonna varmaan kuukautta aikaisemmin. On ollut harmaata ja sateista, mutta nyt aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Ainakin vähän aikaa. 

Aurinkoisia kevätpäiviä voisi olla useamminkin.

Kenelle nämä kehtaa edes antaa?

Vähän on elämä alkanut palailla ennalleen, väsymys ei ole enää aivan valtava vaan töiden jälkeen jaksaa muutakin kuin maata sohvalla. Sen huomaa leipomuksista: olen leiponut tällä viikolla kääretorttua, muffinsseja ja puolukkapiirakan. Olen käynyt kahdesti uimassa ja kerran joogassa. Ja olen neulonut vähän kaikenlaista, mutta siitä sitten myöhempänä...ei keskeneräisistä asioista sovi nyt huudella. Siispä ainoastaan näytille villasukat.

Ostin tee tee Pallas -lankaa, kun oli tarjouksessa. Virhe! En tykännyt kutoa lankaa ja vaikka väri näytti kerällä ihan siedettävältä, melkein kivalta, sukkana ei ollenkaan ole mieluinen minulle. Harmaa ei sovi yhtään muiden lankojen kanssa yhteen. Kehittelin kuitenkin sukkaan tuollaisen palmikkokuvion, jotta se veisi huomion pois väreistä. Hah!

Oppia ikä kaikki vai miten se oli. Lankakaupassa olisi pidettävä järki kirkkaana. 

Lapin reissu

Koska olen väsynyt koko ajan, kuljen kuin hidastetussa elokuvassa. Toisaalta hidas elämä taitaa olla muotiakin...Blogissakin on ollut siis muodikkaaan hiljaista.

Pari viikkoa sitten oltiin Sodankylässä katsomassa, kuinka miehen poika antoi sotilasvalansa ja tähän samaan reissuun yhdistettiin hiihto- ja laskettelureissu Luostolle.

Sodankylässä oli onneksi "leuto" sää, vain vajaa -10 pakkasta pikkuviiman lisäksi. Tilaisuus kesti kuitenkin tunnin verran. Miehiä oli reilut 800 ja naisia 16. Kuusi vuotta sitten oman pojan valatilaisuudessa saimme nauttia -20 asteen pakkasesta, lumisateesta ja kovasta tuulesta. Lämmintä pukeutumista ei turhaan mainostettu etukäteen. Ihan säälitti nuoret neidot pillifarkuissaan ja tennistossuissaaan. 

 
Miehen kanssa ehdimme ennen tilaisuutta käydä sotilaskodissa hillomunkeilla. Olin ajatellut ostaa munkkeja mukaankin, mutta suuren suosion vuoksi tämä ei ollut mahdollista. Voi olla, ettei sotkumunkkeja saa tämän jälkeen syödä.

 
Luoston hiihtoladut olivat hyvässä kunnossa ja voitelukin oli viime talven jäljiltä ihan mainio. Luotamme siis pitoteippiin. Kotimaisemissa ei ole päästy kertaakaan ladulle, joten hiihtokunto on sen mukainen. Valitin parin kilometrin jälkeen miehelle huonoa luistoa ja väsymystä. Tämä totesi vaan, että ollaan tässä tultu pari kilometriä pelkkää ylämäkeä, voi se vähän hidastaa vauhtia. Kympin lenkki tehtiin ja pysyttiin valaistulla ladulla. Sinisessä hämärässä hiihdettiin kuin satumaisemassa. 

Tytär pääsi monen vuoden jälkeen käymään rinteessä ja hyvinhän tuo sujui edelleen. Kuulemma sama asia kuin pyörällä ajamisessa; kun kerran oppii, aina osaa. 

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa heille, 

joilla sellainen on.