Loki - neuletakki pikkuneidille

Löysin keväällä Loki-neuletakin kuvan, mutta ohjeen metsästämisessä menikin sitten jonkin aikaa. Sinnikkyys palkittiin!

Kommenttien perusteella tiesin, että ohjeen koot ovat naftit. Kun valitsin hieman ohuemman langan ja löysän käsialan tuntien pienimmän mahdollisen puikkokoon, sain koko neulomisen ajan jännittää, tuleeko takista samantien liian pieni. Ei tullut, mutta just sopiva tuli. Tein kaksivuotiaan koolla takin yksivuotiaalle, vajaa kymppikiloiselle neidille.

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Puikot: 3.5

Fiilis: hyvä ensimmäiseksi ylhäältä alas -neuleeksi

Helteinen loma Roomassa

Kun Italiassa on kuumin kesä 136 vuoteen, se onkin hyvä lähtökohta elämäni ensimmäiselle Rooman reissulle. Lämpötila kohosi päivittäin melkein 40 asteeseen. Helteestä selvittiin huolehtimalla nestetasapainosta (onneksi Roomassa on "vesihanoja" joka puolella kaupunkia) ja viettämällä iltapäivisin siestaa. Paljon nähtiin ja silti ei nähty paljon mitään. Kaupunkiin pitää lähteä vielä toisenkin kerran.

Vatikaanissakin käytiin. Aukio oli täynnä ihmisiä, koska paavi oli juuri pitämässä puhetta. Tyttärellä onkin melkoinen tuuri, sillä edellisellä Rooman visiitillään hän näki Franciscuksen edeltäjän. Pietarinkirkkoon jonotimme puolisen tuntia, mikä ei liene ihan mahdoton aika.

Hotellimme sijaitsi puolen kilometrin päässä Terminiltä Via Napoli -kadulla. Lentoasemalta menimme Leonardo Express -junalla kaupunkiin, mutta lähtiessä tilasimme taksin. Molemmat vaivattomia tapoja siirtymiseen, hintaeroa kahdelta hengeltä tulee parikymppiä. 

Hotel Britannia oli neljän tähden hotelli ja ehkä nippanappa sellainen. Ilmastointi ei toiminut kunnolla, mutta varmaan helle laittoi kaikki laitteet koville. Siisti ja hiljainen hotelli, aamiainen runsas vaan ei mitenkään ihmeellinen. 

Matkustimme vain Vatikaaniin metrolla. Muuten kävelimme joka paikkaan, sillä Rooman keskustassa välimatkat ovat yllättävän pieniä. Borghesen puistossa vuokrasimme pyörät. Vähemmän helteisellä säällä puiston kyllä kartoittaa kävellenkin. 

Ruokapaikkoja emme etukäteen katsastaneet. Hyvää ruokaa saa aina, kun vähänkään luottaa omaan vaistoon paikan suhteen. Vain yksi pizza jäi syömättä (eikä siitä tarvinnut maksaa, sillä tarjoilijankin ilmeestä päätellen hän oli aivan samaa mieltä kanssamme), mutta kaikki syömämme pasta oli just al dente. 

Tänään loman viimeinen päivä. Huomenna töihin. Paluu arkeen. Huokaus. 
 

Tietokoneväsymys

Ei ole ollut puhtia avata konetta iltaisin tai viikonloppuisin enkä osaa blogata ipadilla. Hiljaista on ollut, vaikka muutama neuletyö on valmistunut ja pihallakin olen jotain puuhastellut.

Kaiken lisäksi päivitin vanhan macbookin tälle vuosikymmenelle ja nyt iphoton asetukset, kansiot sun muut ovat aivan käsittämättömiä. Atk-tuki tulee vasta heinäkuun puolivälissä Suomeen. Sinne asti pitää pärjäillä tai sitten täytyy alkaa lukea ohjeita. 

Talviloma jäi pitämättä, siirsin sen marraskuulle. Onhan se talvi silloinkin. Tai loppusyksy ainakin. 
Kesäloma alkaa ensi viikon jälkeen ja lomasuunnitelma on valmis: istun moottoripyörän kyytiin ja katson, missä asti ehditään kolmen viikon reissun aikana käydä kääntymässä. Jos sen verran kauas ehditään, että löydetään aurinko. 

Hyvää kesää kaikille! 

Täällä Slovenia, tuolla Italia. Toivottavasti näihin tunnelmiin lomalla.

Neuletakki pikkuiselle

Keväällä tekemäni monivärinen neuletakki vaati ehdottomasti kaveriksi hillityn - tai siis ainakin yksivärisen - neuletakin. Värikästä voi pitää haalarin alla, tämän voi laittaa vaikka kauppareissulle. Tein neuletakin samalla ohjeella ja samasta langasta. Helmineuleisen nappilistan neuloin etukappaleiden kanssa samaan aikaan, koska en osaa poimia nätisti nappilistan silmukoita reunoista. Takki neulotaan siis yhtenä kappaleena kainaloihin, sitten neulotaan hihat ja lopuksi yhdistetään vartalo-osat ja hihat ja neulotaan taas loppuosa yhtenä kappaleena. Hihoihin ja vartalokappaleisiin neuloin tehosteraidat vaaleanruskealla. 

Malli: BabyDROPS 19-4

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2 - 2,5

Koko: 12 - 18 kk 

Huomio: olisihan tuon voinut vaikka silittää...

Kesäaikaa odotellessa

Sataa vettä ja räntää. Luntakin on tullut lisää. Yhtenä aamuna oli molempien omenapuiden ympärillä jäniksen jäljet. Jänis oli käynyt kartoittamassa syömättömät kohteet, mutta mies korotti suojauksia ja kaivoi puun vierestä kinosta alemmaksi. 

On täällä kyllä todistettavasti aurinkokin paistanut. 

Rahkamurupiirakka on uunissa. Sämpylät on jo paistettu. Illalla menen leikkimään lapsenlapsen kanssa. Olen aika onnellinen. Olisin täysin onnellinen, jos ei tarvitsisi sekoittaa sisäistä rytmiä viisareita siirtämällä.

Pala kakkua

Olen innokas leipuri. Iltakahvilla tai -teellä pitää aina olla pala kakkua ja maistuuhan se muulloinkin. Vaikka rakastan ruokaohjeita ja keittokirjoja, en ole mikään yltiömäinen kokeilija. Mielenkiintoista ohjetta kokeilen kerran ja yleensä se siihen jääkin. Harva ohje jää elämään vuosiksi tai vuosikymmeniksi. 

Suosikkileivonnaisia on useitakin. Mokkapaloihin ja toscakakkuun kyllästyy tuskin koskaan. Samoin tiikerikakku maistuu aina. 

Yläkuvassa olevaa suklaakakkua meillä on tehty jo useampi vuosi. Kakkutaikinaan tulee kahvia, voita ja suklaata. Se jää keskeltä suklaiseksi ja talven aikana on olen kehitellyt siihen maitosuklaakuorrutuksen. Brunberg tekee laktoositonta maitosuklaata ja se soveltuu hyvin kakkukuorrutukseen.

Rahkahyydykekakkua olen tehnyt 90-luvulta lähtien. Kakku sopii arkeen ja juhlaan. Eilen tein kakun kevään kunniaksi. Nuoriso tulee kylään, joten meidän ei miehen kanssa tarvitse ihan koko kakkua yksin syödä. Tosin joudun jo maanantaina, tai viimeistään tiistaina, leipomaan jotain uutta iltakahville.

Villatakki lapselle

Melkein valmis villatakki - vain napit puuttuvat. 

Tämä villatakki ei ole helpolla valmistunut. 
Ensin aloin neuloa musta-valkoisesta ja harmaasta langasta raidallista takkia, mutta värit eivät sopineet yhteen. Kainaloihin asti pääsin, sitten purin langat (ja tein niistä sukkia). 

Sitten lähdin tyttären kanssa yhdessä ostamaan lankoja ja päädyimme varsinaiseen väri-iloitteluun. Yksi lanka, monta väriä. 

Aloin neuloa. Kun olin neulonut vartalo-osaa noin 15 cm, huomasin unohtaneeni vähentää resorin jälkeen silmukoita. Purkuhommiin siis. Kun olin toisella kierroksella samassa kohdassa, huomasin toisen reunan olevan tumman ja toisen vaalean. Värijako otti niin silmään, että purin 10 cm ja katkaisin langasta pätkän pois. Kolmannella yrittämällä sain takkiosan valmiiksi. Hihat tulivat kerralla hyvät, mutta kun rupesin neulomaan kaarrokeosaa, televisiota katsellessa tein liian tiukkaa ja jouduin purkamaan viisi senttiä pois. Nappilistojen neulominen ei ole mielipuuhaa ja siinä värkätessä tein nappilistaan neljä reikää viiden sijasta. Kyllä silläkin pärjää, en alkanut purkaa. Pääntietä päätellessä purin kahdesti, jotta sain sopivan ei-niin-tiukan pääntien. Vielä kun uskaltaisi alkaa päätellä lankoja ja sitten ostamaan sopivat napit. Jos yrittäisi ostaa kerralla hyvät.

Malli: BabyDROPS 19-4

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5

Koko: 12 - 18 kk

Fiilis: tulihan se valmiiksi

Vielä Lontoosta...

Tammikuinen Lontoon reissu oli itselleni ensimmäinen, vaikka Englannissa olin jo neljättä kertaa. Tämän takia kävimme kiertelemässä perinteisiä nähtävyyksiä, ettei sitten seuraavalla kerralla tarvitse niitä lähteä etsimään. Ja taisipa niitä nähtävyyksiä jäädä sittenkin vielä katsomatta... 

Ehdimme käydä kahdessa museossa. Ensimmäinen oli pojan valinta, Imperial War Museum, ja toinen oli sitten oma valinta, Natural History Museum, jossa käytiin miehen kanssa kahdestaan. Menimme heti aamukymmeneltä ja tästä huolimatta pääovella oli sadan metrin jono. Opastaja neuvoi sisälle sivuovesta ja sieltäpä olikin hyvä kävellä suoraan sisälle. 

Molempiin museoihin oli vapaa pääsy perienglantilaiseen tyyliin. Molemmissa museoissa nautittiin a nice cup of tea ja oli mukava huomata, että kahvilassa oli hinnat kohdillaan. Kohtuuhinnat näkyivät kyllä täynnä olevassa kahvilassa, mutta pienellä odottelulla pöytäkin vapautui nopeasti. Eihän sitä lomalla nyt kiire pidä olla.

En matkusta shoppailun vuoksi, mutta kieltämättä Englannissa on pari pakollista ostospaikkaa. Ensimmäinen on Boots, josta ostan hopeashampoota harmaantuville hiuksilleni. Iso pullo shampoota tai hoitoainetta maksaa kolmisen puntaa, pienemmän pullon saa alle kahden punnan. Ja tytär tuo joka kerta Suomessa käydessään äidille lisää shampoota, jos pääsee loppumaan. Toinen on Whittard, josta käyn ostamassa teetä. Ja siis irtoteetä, ei pussiteetä meille kiitos kuin hätätapauksessa. 

Koska tällä reissulla oli mukana toinenkin tyttäreni, kävimme Bond streetin Longchampilla. Eihän naisella voi olla liikaa laukkuja ja muutama väri puuttuu vielä Le Pliage -värisuorasta.

Ja kun ihan tarkkaan mietin, myös Cath Kidston kuuluu joka kerta käyntikohteisiin. Kukkaihminen en ole, mutta pallomekko pääsi ostoskoriin. Pitkistä jaloistani johtuen se on minulle lähinnä tunika. Kirjakaupoissakin käyn, mutta tällä kertaa en ostanut yhtään kirjaa. En edes yhtään keittokirjaa. Jamie Oliverin pari lehteä kyllä piti ostaa. Tyttäreltä sain Jamien Comfort Foodin joululahjaksi. 

Mainittakoon vielä, että kävimme Covent Gardenin Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Enpä ole tainnut koskaan syödä niin täydellisesti keitettyä pastaa. Tytär oli varannut pöydän etukäteen ja vaikka menimme hieman etuajassa, saimme pöydän muutaman minuutin odottelun jälkeen. 

Näistä Lontoon kuvista ja tunnelmista  takaisin nollakeli-pääkallokeli-Suomeen.

Nyt maaliskuussa voisi jo alkaa suunnitella kesälomareissua. Tätä silmällä pitäen hain kirjastosta pari matkaopasta, mm. päivitetyn Kroatia-oppaan. Mp-matkagarderobiin tarvitsen selkää tukevan ja lämmittävä vyön, jota taidan lähteä ensi viikonloppuna etsimään. Näin viime kesänä Sveitsissä eräällä saksalaisella moottoripyöränaisella sellaisen tyylikkään version, jota yritän etsiä. Olisi pitänyt käydä rohkeasti kysymässä vyön valmistajaa. 

Kuulemisiin! 

Petroskoi

Viime viikolla kävin työmatkalla Petroskoissa. 

Kun nuorena tyttönä vuonna 1982 kävin Leningradissa, päätin etten enää ikinä mene Neuvostoliittoon. Enkä mennyt. Sitten meni nurin koko Neuvostoliitto. Nyt sitten 33 vuoden jälkeen palasin itänaapuriin, enkä osaa vielä sanoa tarkkaan mitä mieltä olen. Reissusta jäi tällä kertaa kuitenkin mieleen paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Sain maistaa gruusialaisia herkkuja, juustoleipää ja viininlehtikääryleitä. Venäläinen liha-sieniruukku oli myös todella pehmeä ja maistuva. Hyvää kahvia taas tuli ikävä, teekin oli pussiteetä. 

Petroskoissa on suomalainen teatteri, jossa kävimme katsomassa näytelmän ja pääsimme tutustumaan museoon. 

Palatessamme takaisin Suomeen tunsin suurta riemua ja onnea. Oi armas kotimaa! 

Jokaisessa kaupungissa pitää olla Leninin patsas. Äänisen rannoilla patsastelivat Pietari Suuri ja Otto Wille Kuusinen.

Lontoo

Kun joulun, uudenvuoden ja loppiaisen jälkeen palasin takaisin työelämään, upposin sinne melko syvälle. Onneksi tammikuun puoliväliin olimme jo viime syksynä varanneet lennot ja hotellin Lontooseen. 

Oulusta meitä lähti reissuun viisi aikuista ja vauva, kuopushan asuu tämän vuoden Lontoossa ja liittyi sitten perillä seuraamme. Kolmena iltana kävimme perheillallisella ja sunnuntaina tietenkin söimme Sunday Roastin pubissa perienglantilaiseen tyyliin.

Lontoo on ihan kaikkea, mitä vaan haluaa ja voi toivoa.

Hotellimme sijaitsi Earl's Courtin metroaseman lähellä ja pääsimme Heathrow'lta sinne suoraan Piccadillylinella. Ostimme lentokentältä Oyster-kortit ja latasimme sinne parikymmentä puntaa matkarahaa. Kortti on kaikkein edullisin tapa matkustaa Lontoossa ja kun bussissa menee kakkoskerrokseen istumaan, voi kuvitella olevansa ihan oikealla sightseeingillä. Tubella pääsi nopeasti paikasta toiseen ja ruuhka-aikoja välttämällä matkustaminen ei kukkarossa tuntunut.

Kävimme tietenkin Notting Hillissä, Portobello Roadin katumarkkinoilla. Parissa museossa. Ostoskaduilla. Pubissa (ups, monta kertaa). Jamie's Italian -ravintolassa syömässä. Puolet porukasta kävi katsomassa jalkapalloa. Paljon ehdittiin, silti ei paljon mitään.

Käveltiinkin paljon, nautittiin aurinkoisista keleistä. Nurmikot vihersivät; lenkkeilijät ja polkupyöräilijät olivat vaihtaneet jo sortseihin. Meidän mielestä ei kuitenkaan ollut niin lämmin - kuitenkin trenssi ja lenkkarit olivat ihan tarpeeksi. 

Hyvää ja rauhaisaa joulua

Tänä vuonna vietämme Oulussa valkeaa joulua. 

Joulustressiä ei ole ollut, ei varmaan tulekaan.
Kuntoutuksen viimeinen jakso takana ja takaraivossa ajatus siitä, että itseään pitäisi hoitaa paremmin. Siinäpä tavoitetta loppuvuodeksi ja varsinkin ensi vuodeksi. Resepti on yksinkertainen: ei ylitöitä, enemmän monipuolista liikuntaa ja monipuolinen ruokavalio. 

Toivon jokaiselle rauhaisaa joulunaikaa!

Käsityölaatikko täyttyy

Nyt on buumi päällä ja monia töitä yhtä aikaa puikoilla. On lapasta, sukkaa, kämmekästä, pipoa... 

Jokaisella vauvalla pitää olla 

tietenkin junasukat. 
Yhdet jo pikku-Eellä on, 
nämä ovat astetta isommat. 

Helpot ja yksinkertaiset kämmekkäät. 

Näitä on mukava neuloa Murdochin murhamysteereita katsellessa. 

Laatikko alkaa täyttyä. 

Osa menee joulupakettiin, 

osa pitää lahjoittaa muuten vaan.

Enää reilu kuukausi jouluun. 

Enää reilu kuukausi, 

kun päivä alkaa pidentyä.

Broken seed stitch -kämmekkäät

Löysin Lankakauppa Kerän blogista kivat kämmekkäät ja sellaiset piti laittaa puikoille ihan heti.

Lanka: Dropsin Karisma (musta 1 kerä, vaaleaa ehkä vajaa puoli kerää)
Puikot: nro 3
Silmukoita: 44 s. 
Koko: miehelle 

Aloitin jo toiset 40 silmukalla ja varmaan teen näitä pukinkonttiin muutamat. Itselle taidan tehdä lapaset samalla neuleella.

Voileipäkakkuja

Tein ristiäisiin pari voileipäkakkua. Kinkku-suolakurkku-juusto sekä kylmäsavulohi-tsatsiki -täytteellä. Täytteissä lisänä tuorejuustoa turkkilaisella jogurtilla notkistettuna sekä persiljalla/tillillä maustettuna. Hyvää oli - vaikka itse sanonkin.

Arastelin monta vuotta voileipäkakkujen tekemistä ja loppujen lopuksi ne ovat tosi helppoja tehdä. Teen kaikki täytteet valmiiksi, sitten leivät ja kostutusliemi, ja sen jälkeen kaikki onkin pelkkää kokoamista. Yksi yö jääkaapissa mehustumassa ja seuraavana päivänä tuorejuustosekoitus ja koristeet päälle. 

Villahousut

Pikkuisen kärppäväriset villahousut ovat olleet jonkin aikaa jo valmiit. Viimeistely ottaa aina aikansa. Kuminauha paikoilleen ja kudoin pienen etutaskun, johon pirjomarjatalle voi sujauttaa euron pillimehua varten. Tosin pojan mukaan jäähallissa ei eurolla saa enää mitään. Ohje housuihin on omasta päästä, mutta silmukkalukuja ja kavennusvinkkejä olen ottanut vähän sieltä sun täältä, mm. Novitan sivuilta. Tein ensin lahkeet ja sitten kudoin yläosan yhtenä osana. Kavennuksissa ja takaosan korotuksessa sai kyllä olla tarkkana. Nämä ovat kokoa 74, joten passelit vasta ensi talven pakkasaikaan. Ihan sopivasti siis.

Viikoloppuna juhlitaan sitten ristiäisiä. Huippua! 

Hyvää viikonloppua, vaikka tulossa on säätiedotuksen mukaan synkkä ja myrskyinen yö.

Moottoripyörällä jossain Euroopassa

Teimme menneenä kesänä kaksi moottoripyöräreissua. Ensimmäinen matka kulki Saksan ja Itävällan kautta Garda- ja Comojärvelle. Sieltä tultiin takaisin Sveitsin, Liechtensteinin, Itävallan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Pienempi reissu tehtiin Lappiin, mutta käväistiin myös Norjan puolella.

Bamberg, Saksa

Yleensä kysytään, miten kaikki tarvittava tavara saadaan mahtumaan mukaan. Reissatessa ei tarvitse paljon tavaraa. Perussetti on 2 toppia, 2 lyhyt- ja 2 pitkähihaista paitaa. Neule, farkut ja sortsit. Bikinit tietysti. Alusvaatteet ja muutamat sukat. Yhdet kengät ja flipflopit. Hammasharja, tahna, perusrasva, dödö ja aurinkorasva. Iltapuku ja korkokengät voi unohtaa, samoin hiustenlaittovälineet ja meikit. Huulipuna ja ripsiväri on mukana, mutta yleensä jää nekin käyttämättä. Sitten jotain pientä sälää on mukana, matkalukemista ja sellaista. 

Riva del Garda, Italia

Parasta reissaamisessa on matkalla oleminen kokonaisuudessaan - ja maisemat! 

Passo de Spluga, Italian ja Sveitsin rajalla.

Syyskuu on sadonkorjuun aikaa

Syyskuu. Aurinko paistaa ja lämpö hellii, päivisinkin lämpötila kohoaa melkein kahteenkymmeneen. Puolukoita on mättäät punaisenaan. Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä metsään ja illalla puoli kymmenen aikaan laskin mehumaijasta viimeiset mehut. Siinä välissä olin putsannut marjat ja keittänyt hilloakin. Rakastan sadonkorjuuaikaa!

Piha (vaikka pieni onkin) on jäänyt ihan retuperällä. Ei jaksa. Keväällä sitä on täynnä virtaa ja suunnitelmia, syksyllä pitää näköjään jo ottaa vähän rennommin. Nurmikkokin pitäisi leikata (onneksi ei oo bensaa koneessa).  Kesäkurpitsojen suhteen ollaan oltu omavaraisia koko kesän ajan, vieläkin satoa tulossa. Olen tehnyt kesäkurpitsapihvejä ja jos jollakin kiinnostaa, tässä ohjetta:

- karkeaksi raastettu kesäkurpitsa tai kaksi valutetaan siivilässä, vähän suolaa voi nakata joukkoon
- puristetaan viimeiset nesteet käsin ja sekoitetaan joukkoon vehnäjauhoja (1-1,5 dl) ja 1-2 munaa
- mausteeksi suolaa, pippuria, yrttejä, chiliä, ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä
- paistetaan pannussa (öljyä pannuun) rapsakoiksi pihveiksi (mieluummin ohuita)

 Näitä meillä on tehty monesti ja maistuvat vielä seuraavanakin päivänä, jos ei kaikki mene kerralla.

Koska kuvaa pihveistä ei ole, lopuksi pari kuvaa kesälomareissusta. 

Hallstat, Austria. Kannattaa käydä, jos ajelee tuollapäin.

Mamma ja sen rakas

Isoäti, mummo, mummu, mummi, muori, ämmä, fammu, tummu... ja minä olen mamma. 

Tyttönen päätti syntyä samana päivänä mamman kanssa. Näin perinne jatkuu, sillä kuopukseni on syntynyt samana päivänä kuin äitini.

Kuvassa vauva tädin sylissä. Täti tuli Koreasta asti vauvaa katsomaan, kun meidän pienessä suvussa tätä ihmettä ei liian usein tapahdu.  

Raparperilaatat

Kotiremontti on siinä pisteessä, että lattialämmitysputket on vedetty ja lattia valettu. Seinätkin alkavat olla paklausta vaille.

Betonin tilaaminen on tarkkaa hommaa, mutta liikaahan sitä tahtoo tulla. Keväisen valun yhteydessä liian kanssa pärjättiin tekemällä mehukanistereista verkonpainoja, mutta nyt liika oli todellakin liikaa. Konstit on monet betonin kanssa, mutta kiireessä täytyy olla nopeasti luova.

Vilkaisin äkkiä netistä raparperinlehtilaattojen ohjeen ja sovelsin näin:
* raparperinlehden voitelin öljyllä
* levitin päälle betonia
* laitoin vahvikkeeksi kanaverkkoa
* päälle lisää betonia
ja sitten vaan annetaan kuivua.


  
Eipä hullummat ensikertaisen tekemiksi.

Kottikärryllinen betonia meni naapuriin ja sitten tein ämpärissä pari ruukunjalustaa. Miehen kaveri teki vielä muutamat laatat ja saatiinhan koko lasti tuhlatuksi.

Takapatiokin on saanut uuden pinnan. 
Vielä on auringonottokelejä! 

Hyvää loppukesää!

Kehto

Meistä on tulossa isovanhempia eli mamma ja pappa ihan tässä muutaman viikon sisään.

Mies teki vauvalle kehdon, josta toivomme tulevan perintöhuonekalun. 

Nykyaikana ei varmaan kovin moni huonekalu taidakaan kestää sukupolvelta toiselle.